Hämeenlinnalaisilla oli ainutlaatuinen tilaisuus kuulla
Singaporesta kotoisin olevan muusikko Jin Ohn (Jin Yong Derek Oh, s. 1995) guqinkonsertti
Hämeenlinnan kiinalaisessa uudenvuoden juhlassa sunnuntaina 11.2. 2024
Tapahtuma oli kaikille avoin pääsymaksuton tapahtuma.

Jin Oh soitti juhlassa perinteistä kiinalaista soitinta guqinia ja vanhoja kiinalaisia sävellyksiä. Jin Oh on nouseva säveltäjä ja muusikko, joka opiskelee parhaillaan sävellystyötä ja äänisuunnittelua Sibelius-Akatemiassa. Jin Ohn moderneja sävellyksiä löytyy mm. täältä.

Hämeenlinnassa pidetyssä Kiinalaisen uuden vuoden juhlassa Jin Oh keskittyi teemaltaan harkittuihin kappalevalintoihin, jotka kuvasivat kiinalaista musiikkiperinnettä eri vuosisadoilta. Kappalevalinnat muodostivat laajan kattauksen kiinalaisesta äänimaailmasta. Toiset kappaleet saattoivat kestää yli kymmenen minuuttia ja toiset vain minuutin. Jokainen kappale oli yhtä koskettava pituudestaan huolimatta.

Jin Ohn rauhallinen karisma ja lempeä ote yleisöön pysyi arvokkaana konsertin ajan, eikä hän näyttänyt häiriintyvän metelistä, joka juhlasalin takaosasta kantautui ikävän kovana. Jin Ohn lempeys ja myötätuntoinen suhtautuminen juhlakansan älämölöön auttoi myös yleisöä rentoutumaan ja kuuntelemaan vain guqinin ääntä.

Guqin soittimen kuulas ääni toi mieleen kanteleen, vaikka mielestäni Guqinin ääni on pehmeämpi, lempeämpi ja joustavampi ehkä myös helmeilevämpi. Myös soittotavassa oli paljon eroja, vaikka toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.  Guginia on kuvailtu viisaiden soittimeksi, sillä se vaatii keskittymistä, lempeyttä ja kiireettömyyttä. Se on soittimena herkkä, hienovarainen ja hiljainen. Guqinin ääni on matala ja monipuolinen. Se vaatii usein hyvän äänentoiston. Jin Ohn esityksessä tavallinen juontomikrofoni otti guqinin äänen ja toi sen mikserin kautta kaiuttimista kuuloelimiin. Ilahduttavaa virittelyä niin kunnioitusta herättävän soittimen edessä.

Erityisen koskettavaa oli tapa, jolla jin Oh kertoi kappaleiden taustoista, niiden merkityksestä jahistoriasta. Kiinalaiseen tapaan hyvin hienotunteisesti ja lyhyesti sanoitettuna mutta silti syvällisesti. Ensimmäinen kappale kertoi kotinsa ja perheensä jättäneistä, kaipuusta ja ihmisistä, jotka on pitänyt jättää taakse joko kuoleman tai muuttamisen vuoksi. Minäkin aloin kaivata rakkaitani.

Konsertti oli hyvä muistutus siitä, että upea konsertti ei vaadi upeita puitteita. Musiikki voi olla koskettavaa myös keskellä hälinää ja meteliä huonolla tuolilla.