Sir Elwood Duo / Suistoklubi, Hämeenlinna / 01.02.2024 (19:00)

Helmikuun ensimmäisenä iltana Suistoklubi täyttyi hyväntuulisesta, pääosin keski-ikäisestä keikkayleisöstä. Syynä väentungokselle oli Juha Lehden sekä Juha “Junnu” Saaresahon  Sir Elwood Duo, joka esitti aiemmin mainittujen muusikoiden tuotantoa yli kolmekymmentä vuotta kestäneen uran varrelta.

Molemmat Juhat ovat tulleet tutuiksi suurelle yleisölle ensisijaisesti Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeestä, jota Lehti ja Saaresaho olivat myös perustamassa vuonna 1988. Sir Elwood Duo taas on kyseisestä “keskiolutjazzia” soittavasta emoyhtyeestä ponnistanut sivuprojekti: duon soittamat kappaleet ovat tuttuja hiljaisten värien diskografiasta, mutta kahden hengen voimin soitettuna näiden sovitus on luonnollisesti alkuperäisiä sävellyksiä karsitumpi. 

Joskus vähemmän on kuitenkin enemmän. Duon käsittelyssä Sir Elwoodin hiljaisten värien kappaleet taipuivat alkuperäisiin verrattuna folk-henkisemmiksi tulkinnoiksi, mikä toimi erittäin hyvin Suiston kaltaisessa tiivistunnelmaisessa tilassa. Pääasiallisen rungon kappaleille muodostivat Juha Lehden laulu ja kitara, sekä Junnu Saaresahon piano — tosin kaksikon käsissä nähtiin muitakin instrumentteja, kuten muun muassa huuliharppua ja harmonikkaa. Nimestään poiketen Sir Elwood Duo myös paisui illan aikana ajoittain trioksi, jopa kvartetiksi saakka, sillä viulisti Tuula Penttilä ja kitaristi Jussi Virtanen liittyivät yllättäen mukaan konsertin puolivälin tienoilla. 

Intiimiä tunnelmaa edisti keikan miksaus: esimerkiksi äänitaso pidettiin läpi konsertin melko matalana, mikä sai niin instrumentit kuin laulunkin kuulostamaan varsin luonnollisilta. Toisaalta miksauksesta seurasi myös haasteita, sillä hetkittäin yleisön oma volyymitaso kilpaili lähes tasaväkisenä varsinkin Lehden laulun rinnalla.  Spontaanien, innostuneiden yhteislaulujen kohdalla tämä ei arvostelijan silmissä ollut ongelma, sillä tämänkaltainen vuorovaikutus kuuntelijoiden ja yhtyeen välillä kuului mielestäni vahvasti keikan luonteeseen. Erityisen hyvin tämä yhteishenki välittyi konsertin loppupuolella, jolloin Lehti, Saaresaho, Penttilä ja Virtanen jalkautuivat haltioituneen yleisömeren sekaan yhden kappaleen ajaksi. Yhteislaulun sijaan häiritsevää oli eturivistä saakka kantautunut kovaääninen puheensorina, joka puuroutui ajoittain ikävästi yhteen kappaleiden kanssa — tästä keikkaetiketin puutteesta ei tietenkään itse muusikoita taikka miksaajaa voi syyttää.

Kokonaisuuden kannalta ongelmat olivat kuitenkin hyvin vähäisiä: noin puolitoistatuntisen, klassikkokappaleita pullollaan olleen konsertin tunnelma oli alusta loppuun saakka lämminhenkinen ja musiikillisesti erinomainen. Yhtye onnistui tavoittamaan varsin kaverillisen yhteyden yleisöönsä, joka tuntui nauttivan Juha Lehden välispiikeistä yhtä paljon kuin itse kappaleistakin. Ja keikasta näyttivät nauttivan täysin rinnoin myös muusikot itse.