Liisa Akimof & Yökerho / Suistoklubi, Hämeenlinna / 06.04.2024 (21:00)

Hyvää kannattaa odottaa — tässä tapauksessa lähemmäs kolmenkymmenen vuoden ajan. Vuosina 1982–1986 toimineesta Tavaramarkkinat -yhtyeestä tunnetuksi noussut Liisa Akimof julkaisi edellisen “Valopää” -albuminsa vuonna 1996, minkä jälkeen artisti vietti varsin pitkää levytystaukoa. Hiljaiselo katkesi vihdoin alkuvuonna julkaistun “Kaikenlaista uutta tulossa” -nimisen albumin myötä: tätä juhlistaakseen Akimof suuntasi lopulta myös Hämeenlinnaan Yökerho -kokoonpanonsa kanssa, johon kuuluvat tuoreella levykäiselläkin soittavat Mikko Siltanen (basso), Pekka Tuomi (kitara), Antti Vuorenmaa (koskettimet) ja Sebastian Krühn (rummut).

Ensiksi lyhyesti uudesta albumista, joka oli myös Suistoklubin keikan keskiössä: Liisa Akimofin tuore “Kaikenlaista uutta tulossa” -levy on monipuolinen, mutta ehyt kokonaisuus, jossa poprockin sekaan on ripoteltu muun muassa bossa novaa ja jazzia. Kakun kruunaa Akimofin persoonallinen laulutyyli, sekä erittäin onnistuneesti toteutettu miksaus. Laadukkaiden sävellysten sijaan huomio kiinnittyy kuitenkin eniten kappaleiden lyyriseen nokkeluuteen: tarinalliset, elämänläheiset, joskus teemoiltaan jopa hiemat raffit sanoitukset on nivoutettu yhteen persoonallisen ja itseironisen huumorin kanssa, joka ei kuitenkaan tunnu väkinäiseltä tai päälleliimatulta. Itse en pitäisi edes liioitteluna, jos joku väittäisi uutta levyä Akimofin uran parhaaksi paketiksi. 

Myös Suistoklubi otti alusta alkaen tuoreen albumin sekä kappaleet hyvin vastaan, ja yleisö osallistui menoon niin tanssien, kuin spontaanisti nauraenkin. Illan tähti oli ehdottomasti Akimof: hänen lavapersoonaansa ihmiset kuuntelivat kuin hieman epämääräistä, mutta mielenkiintoista raikulielämää viettävää perheen mustaa lammasta, joka päättää avata sanaisen arkkunsa sukujuhlissa muutaman viiniannoksen jälkeen. (Eräänlainen lämminhenkinen sukujuhla keikasta tuli mieleen myös siksi, että Tavaramarkkinoiden alkuperäinen basisti Eve Underground oli paikalla: soittamassa häntä ei tosin illan aikana nähty.) Esitetyistä kappaleista mieleeni jäi erityisesti tuoreen levyn nimikappale, jossa kertoja ylianalysoi edessä siintävää vankilatuomiota ja -elämää hyvin Göstamaiseen tapaan:

Kuinka siellä vankilassa ollaan?

Paadunko mä ihan kokonaan?

Kiusaako ne toiset vangit, joudunko tekeen pervoja juttuja?

Kaikenlaista uutta tulossa

Liisa Akimofin lisäksi myös Yökerhon muusikot loistivat lavalla, ja varsinkin Antti Vuorenmaan kosketinsoitanta teki itseeni vaikutuksen. Illan aikana kuultiin jonkin verran musiikkia myös tuoreen albumin ulkopuolelta, kuten Akimofin ja Tavaramarkkinoiden kieltämättä tunnetuin kappale, keikan loppupuolella esitetty klassikkobiisi Kevät. Oli kuitenkin hyvä, että konsertin selkeä fokus oli “Kaikenlaista uutta tulossa” -levyssä, joka ansaitsikin hurmioituneen yleisön täyden huomion. Nyt vain pitää toivoa, että uutta musiikkia Akimofilta ei tarvitse odottaa jälleen kolmeakymmentä vuotta  — vaikka olisikin mielenkiintoista todistaa, millaisen levyn tuolloin jo yhdeksänkymppinen muusikko meille taikoisi.