Levy alkaa hyvin tavanomaisella jazzilla mutta saa hiljalleen itseensä kerroksia ja rakennetta sekä löytää kummallisia polkuja, joita ei voi olla kuulijakaan tutkimatta. Jori Huhtalan Basis on samaan aikaan perinteitä kunnioittava mutta moderni ja innostava mutta ennen kaikkea lempeä. Basis muodostuu kokeilusta, kun neljä syvästi toisensa tuntevaa muusikkoa irtautuu kontrollista ja astuu yhteiseen kuplaan.

Huhtalan sävellystyö muistuttaa valokuvausta hämärässä huoneessa. Hän ei tähtää näyttävään tarkkuuteen vaan antaa muotojen piirtyä ajan, kaiun ja valon taitteen kautta. Kontrabasso, joka useimmiten piiloutuu jazzin arkkitehtuurin perustuksiin, on täällä selväpiirteinen kertojaääni, joka synnyttää tilan, jossa kaikille on oma äänensä ja mahdollisuutensa. Tähän on huomautettava erikseen, että basson nostaminen esiin musiikissa on nykymusiikin riemuvoitto, jota olen iloinnut jo jonkin aikaa, muun muassa täällä ja täällä.

Saksofonistit Max Zenger ja Jussi Kannaste muodostavat ainutlaatuisen tekstuurin, jossa yksittäisten äänien sijaan korva rekisteröi hengityksiä, sävyjä ja katseitakin. Heidän puhalluksensa kietoutuvat toisiinsa hellästi kannatellen mutta yllätyksiä ja kokeilua täynnä. Yksi levyn vahvimmista kokemuksista syntyy siitä, että kuulemme aikomuksia, vaikenemisia ja mikrohetkiä, joissa musiikki syntyy.

Basis on tilallinen ja ajallinen esitys siitä, miltä kuulostaa sisäinen muutos maailmassa, jossa ulkoiset puitteet pysyvät paikallaan, mutta mikään ei ole ennallaan. Huhtalan kokemus isyydestä, pandemian tyhjyydestä ja ajasta, jolloin tuleva ei enää näyttäydy varmana, tihkuu jokaisessa sävellyksessä. Mutta levy ei ole synkkä vaan enemmänkin herkkä, utelias ja haikea. Kuin asettuisi keskelle kaikkea myllerrystä ja hyväksyisi, että näin käy, pyrkisi hiukan etäämmälle omasta muutoksesta, jotta kuulisi paremmin. Levy mahdollistaa lohdun, empatian ja ymmärryksen kokemukset, inhimillisen ja lempeän lähestymisen muutokseen.

Levy ei pyri tekniseen häikäisyyn eikä etsi muotoilun viimeistä silausta. Se etsii tunnetta, ja sitä tavoitellessaan se rikkoo rakenteita, purkaa kaavoja ja jättää tyhjiä tiloja hiljaisesti, tiettyjen raamien sisällä.

Kokonaisuudessaan Basis on levytys, joka seisoo omilla jaloillaan, keikkuen hienovaraisesti muutoksen reunalla kuitenkaan horjumatta, enemmän tanssien. Se osoittaa, että jazzin ydin ei ole koskaan ollut muoto vaan liike, ei sääntö vaan vuorovaikutus. Ja että juuri siinä, missä maailma tuntuu repeävän kahtia, voi musiikki sitoa sen takaisin yhteen.

Haluaisin ehdottomasti kokea tämän musiikin saman teemaisen visuaalisen taiteen kanssa. Miten vaikuttava yhteenliimaava ja korjaava kokemus voisi ollakaan.

Albumin kappaleet:

1. The Inevitable
2. Second to None
3. Slow Flow
4. Bystander
5. The Base is Hectic
6. Mellowcoly
7. Pictorial
8. No Way Out of the Loop

Tuottaja: Jori Huhtala
Miksaus: Jori Huhtala & Speedy Saarinen
Masterointi: Markus Ketola
Äänitys: Hannu Perälä
Muusikot:
Jori Huhtala – kontrabasso
Max Zenger – alttosaksofoni
Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
Jaska Lukkarinen – rummut