Hauhon Musiikkijuhlat 2.7.2026

Virtuosi de Kuhmo

Emma Vähälä, viulu
Anna-Leena Haikola, viulu
Terhi Paldanius, viulu
Pauline Fleming, viulu
Riitta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu
Olli Kilpiö, alttoviulu
Tomas Nuñez, sello
Mikko Ivars, sello

Hauhon Musiikkijuhlien Hattulan kirkon konsertti tarjosi yleisölle rohkeasti kootun ohjelman. Virtuosi de Kuhmo yhdisti samaan iltaan suomalaista myöhäisromantiikkaa, amerikkalaista nykymusiikkia ja italialaista myöhäisromanttista loistoa. Ennakkoluulottomat ohjelmistovalinnat ja muusikoiden korkeatasoinen soitto tekivät konsertista mieleenpainuvan kokonaisuuden.

Illan avasi trio – Emma Vähälä (viulu), Olli Kilpiö (alttoviulu) ja Tomas Nuñez (sello) – Erkki Melartinin jousitriolla, joka kuuluu säveltäjän viimeisiin merkittäviin teoksiin.

Melartinin musiikki herätteli kuulijan lempeästi romantiikan jälkimainingeissa, vaikka siinä saattoi jo aavistaa modernismin ensiaskeleita. Ensimmäinen osa alkoi kehtolaulun ja kansansävelmän kaltaisella herkkyydellä. Tunnelma syveni vähitellen tummempiin sävyihin, voimistui lähes raivokkaaksi purkaukseksi ja rauhoittui lopulta jälleen levolliseksi. Musiikki tuntui kuljettavan kuulijaa tunteesta toiseen hyvin luonnollisesti.

Melartinin jälkeen siirryttiin aivan toisenlaiseen maailmaan. Kuhmon kvartetti – Anna-Leena Haikola, Terhi Paldanius, Riitta-Liisa Ristiluoma ja Mikko Ivars – esitti yhdysvaltalaisen Caroline Shawn teoksen Entr’acte.

Shawn musiikissa oli jotakin jatkuvasti liikkeessä olevaa. Sävelkulut tuntuivat kiertävän kehää, mutta eivät koskaan toistaneet itseään samalla tavalla. Mukana kuului myös vivahteita, jotka toivat mieleen aasialaisia sävelmaailmoja. Kokonaisuus oli raikas, monivivahteinen ja uuden vuosituhannen musiikille ominaisella tavalla ennakkoluuloton.

Konsertin ehkä yllättävin teos oli Andrew Normanin Peculiar Strokes. Jo ennen esitystä yleisölle kerrottiin, millaisia jousitekniikoita teoksessa käytetään. Soittajat raapivat, vetivät ja koputtivat soittimiaan tavoilla, jotka tavallisesti kuuluvat vasta viulunsoiton ensimmäisiin harjoituksiin – mutta tässä kaikki tapahtui täysin hallitusti ja osana sävellystä.

Teos oli yhtä aikaa leikkisä, humoristinen ja kekseliäs. Kuulijan ei tarvinnut arvailla, syntyikö jokin ääni tuulesta, linnuista vai jousesta, sillä juuri nuo poikkeukselliset soittotavat muodostivat teoksen musiikillisen idean. Se oli kiinnostava ja rohkea ohjelmistovalinta, joka toi konserttiin virkistävän yllätyksen.

Illan pääteoksena kuultiin koko Virtuosi de Kuhmon kokoonpanon esittämä Ottorino Respighin Doppio Quartetto d-molli op. 27. Kahdeksan jousisoittajaa täytti Hattulan korkean keskiaikaisen kirkon muhkealla ja lämpimällä soinnilla.

Respighin musiikki on vahvasti myöhäisromanttista, paikoin lähes sinfonista. Kahden jousikvartetin yhteissointi loi teokseen voimaa ja loistoa, joka sopi erinomaisesti kirkon akustiikkaan. Musiikissa saattoi ajoittain aistia myös pohjoismaista luonnonvoimaa, jopa sibeliaanisia kaikuja.

Teoksen finaali huipentui vauhdikkaaseen tanssilliseen päätökseen, jossa oli unkarilaisen kansanmusiikin sävyjä. Se päätti konsertin näyttävästi ja sai yleisön palkitsemaan muusikot lämpimin aplodein.

Illan ohjelma osoitti, kuinka onnistunut konsertti voi rakentua myös vähemmän tunnetuista teoksista. Melartin, Shaw, Norman ja Respighi muodostivat yllättävän mutta toimivan kokonaisuuden, jossa jokainen sävellys toi esiin jousisoittimien erilaisia mahdollisuuksia.

Hauhon Musiikkijuhlien ohjelmistosuunnittelu ansaitsee jälleen kiitoksen. Yleisölle tarjottiin rohkeita valintoja, uusia tuttavuuksia ja samalla korkeatasoista kamarimusiikkia, jonka tulkitsivat suomalaisen musiikkielämän eturivin muusikot. Tällaiset konsertit osoittavat, että musiikilliset elämykset syntyvät usein juuri silloin, kun uskaltaa lähteä ennakkoluulottomasti kohti tuntematonta.