Toinen vaihe – Jouni Sarpola, Pirkko Eskola, Taina Kuittinen, Marja Laitinen ja Heli Kauppila.
Jouni Sarpolan näyttely Toinen vaihe, tuo ilahduttavan lämmintä valoa marraskuun pimeyteen Kulttuurikonttorin galleriassa 26.10.-17.11. Näyttelyn teoksissa luonnonmateriaalit, erityisesti puu, saavat uusia muotoja ja merkityksiä, paikoin valolla tehostettuna. Sarpolan töissä materiaali on aktiivinen osa teoksen syntyä ja puun kasvun jäljet ja ominaisuudet vaikuttavat siihen millaiseksi teos muotoutuu. Näyttelyn yhteydessä esillä on myös Sarpolan kesäyliopistossa opettaman ekologisen kuvanveiston kurssin oppilaiden töitä.
Ensimmäisenä näyttelyyn astuvan huomio kiinnittyy yhtäaikaa kauhistuttavaan ja kiehtovaan sci-fi -boogieta säteilevään parivaljakkoon, jotka hallitsevat hyönteismäisinä huonetta. Teokset ovat Pelon muisto ja Luonnonvoima, molemmat puusta ja led-valoista valmistettuja. Niissä puun lämpö ja rosoisuus yhdistyvät kiehtovalla tavalla kylmään valoon ja juuri se puun luonnollinen, muokkaamaton muoto toi mieleeni hyönteisen jalan. Ja valo yhdistettynä hyönteisen jalkaan on yhtä kuin sci-fi.
Irrotettauduttuani sci-fi tunnelmista, siirryin väijymään pyöreämpiä muotoja. Simpukkamainen Trauma, niin ikään puusta ja valosta luotu, on kaunis katsella. Pyöreine muotoineen ja lämpimine valoineen se tuo mieleen pehmeitä asioita, mutta kun lukee näyttelyyn liittyvän esseen, jossa Sarpola avaa työskentelyä ja teemoja laajemmin, avautuu Trauma katsojalle eri kulmasta. Simpukan kuori kätkee sisäänsä jotakin, mitä ulkopuolinen ei aina näe. Suosittelen teosten väijymisen lisäksi perehtymään esseeseen, se valaisee ja laajentaa kokemusta kummasti. Itse ilahduin suuresti Sarpolan mietteistä metsään jääneen, jätteen aseman saaneen materiaalin käyttämisestä. Hän toteaa että materiaalin käyttäminen ei ole vain sen hyödyntämistä, vaan huomion antamista sellaiselle, joka tavallisesti ohitetaan. Nyökyttelin niin raivokkaasti tälle, että niskani naksahti. Ja sitten väijyin vielä uusintakierroksen tämän mietteen näkokulmasta. Suosittelen.
Lopuksi perehdyin Sarpolan oppilaiden töihin, joissa niin ikään riitti kiinnostavaa väijyttävää. Etenkin Taina Kuittisen Huoneistohotelli Hytykkä, vain ötököille, ilahdutti mieltäni suuresti. Pikkutarkka, hauska jatkumo näyttelyn avanneelle hyönteisteemalle. Joka siis oli vain omassa päässäni, mutta tämä huoneistohotelli oli ihan oikeasti hyönteisasiaa.
Ja kirsikkana näyttelykaakun päällä on osallistava teos, jossa kävijä saa pensselöidä kahvilla ja teellä oman osuutensa Heli Kauppilan luomaan käytöstä poistetuista liinoista ja pyykkipojista koostuvaan yhteisteokseen. Pray for Earth and Life kasvaa kävijöiden kautta, jokaisen osallistujan ripustaessa oman tuotoksensa pyykkinarulle. Vaikuttavaa monessakin mielessä.
Toinen vaihe on nähtävillä 17.11. saakka Kulttuurikonttorin galleriassa, joka on avoinna joka päivä klo 11-18.
