Valokuvissani tutkin hetkeä, jossa ulkoinen todellisuus, havainto ja muisti kietoutuvat yhteen. En näe maisemaa pysyvänä paikkana, vaan jatkuvasti muuttuvana tilana, jossa syntyy myös käsitys Heimatista – ei maantieteellisenä sijaintina, vaan sisäisenä kokemuksena, kotimaana tai paikkana.

Työni pohjautuu tuttuihin maisemiin, mutta kameran tietoinen liikuttaminen valotuksen aikana irrottaa kuvan dokumentaarisuudesta. Näkyvä maailma alkaa sulautua muistoihin ja mielikuviin, jolloin maisemasta muodostuu omaa todellisuuttaan kantava kuvallinen tila.

Luonto on minulle kokemisen paikka, jossa aika, muutos ja jatkuva liike ovat läsnä. Havaitseminen on aktiivinen prosessi, jossa nähty muuttuu, tiivistyy ja saa uusia merkityksiä. Kuvani eivät niinkään kuvaa paikkoja kuin tekevät näkyviksi kokemuksia ja olotiloja.

Valokuvani avaavat tilan, jossa ulkoinen ja sisäinen todellisuus kohtaavat. Samalla ne kutsuvat katsojan omat muistot ja mielikuvat osaksi teosta. Näin syntyy kuvallinen kokemus, joka ulottuu yksittäistä maisemaa laajemmaksi ja koskettaa ihmisen perustavaa tarvetta kuulua johonkin.

lisätietoja:

[email protected]

roman-thomas.de