Roctum esiintyi Suistolla 13.1.2024 Nuutinpäivänä. Yhteensattuma oli mielestäni hauska, sillä Roctum oli koonnut näyttävän jouluspektaakkelin, joka tuli esiin sekä biisivalinnoissa että lavashowssa. Nuuttipukit olivatkin perinteisesti metelöiviä naamioituneita nuoria, jotka kulkivat talosta taloon vaatien olutta.  En voi olla miettimättä, ovatkohan Roctumit löytäneet sisäisen nuuttipukkinsa ja päättäneet pitää vanhaa perinnettä yllä? Tuskin, mutta minun perinnekalenteria seuraavaa mieltäni ajatus ilahduttaa.

Vuosien varrella Roctumilta on tullut nähtyä keikka jos toinenkin. On ilahduttavaa, että yhtye keikkailee edelleen mutta ajan kulua ei voi olla huomaamatta. Lavashow on huomattavasti rauhallisempaa eikä yleisökään yllä niin villiin eloon kuin aiempina vuosina, mikä helpottaa keski-ikäistyvää keikkakävijää.

Muistan ajat, kun Roctumin keikat olivat spektaakkeli (ovat kyllä edelleen). Sämpylöitä lenteli ja mitä mielenkiintoisemmat lavarekvisiitat, härskit ja loukkaavatkin spiikit, eleet ja vaatteet toivat omanlaistaan sekasortoa keikkojen runsaaseen ilmeeseen.

Henkilökohtaisesti kaipaisin Roctumilta paljon enemmän uutta musiikkia, vaikka keikalla kuultiinkin joitakin viimeisen 5 vuoden aikana tehtyjä sävellyksiä. Jokaisella bändin jäsenellä on kuitenkin omat sivuhommansa, toisella bändit, toisella perhe ja niin edelleen. Elämä tulee tielle. Se kuulostaa jotenkin surulliselta, kun kyseessä on hämeenlinnan legendaarinen Roctum, joka omalla sikamaisuudellaan ja huonolla käytöksellään on tuonut itsensä kaupungin tietoisuuteen.

Sekoilukaan ei tosin voi kantaa pitkälle mutta musiikki voi. Olin unohtanut, miten hyviä biisejä yhtyeellä on ja miten taitavia soittajia he ovat. Ei siis lainkaan pelkkää sekoilua.

Jäin muistelemaan aikoja, kun Roctum piti torilla Roctumfestejä, joissa oli paikalliset metallibändit soittamassa. Usean bändin yhteistyö oli ilahduttavaa katsottavaa, vaikka nuorien soittajien energia olikin toisinaan niin jykevää, että välillä hirvitti.

Yhteisöllisyys ja bändien yhteiselo kesti vuosia, Roctum pysyi keskiössä samalla kun muut bändit vaihtuivat, jakaantuivat tai yhdistyivät, kunnes lakkasivat kokonaan. Hämeenilnnalainen trashin ja metallimusiikin alakulttuuri kuihtui eikä ole vieläkään herännyt ruususen unestaan. Toivon, että alakulttuuri on kuitenkin jossain voimissaan, vaikka sen jälkiä ei missään näy.

Olisipa hienoa, jos saisimme tänne uudelleen metalliskenen aktiivisia ihmisiä. Myönnän, että kaipaan myös hiukan niitä aikoja, kun milloin kenenkin bändikämpällä sekoiltiin, tehtiin yhdessä kaikenlaista ja elettiin täysillä. Ehkä se oli sitä nuoruutta. Treenikset on vaihtuneet hiljaisiin työhuoneisiin ja yhteisöllinen sekoilu ja soitanta yksinäiseen didgeridoon pöristelyyn.