Hämeenlinnan klassisen musiikin kesä on jo täydessä vauhdissa. Perjantaina 12.6. kuultiin Iittalan musiikkijuhlien avauskonsertti Iittalan yhtenäiskoululla. Konsertin teemana oli Nuoruus – kaikki illan teokset olivat säveltäjiensä nuoruuden tai elämän aktiivisten vuosien aikana syntyneitä pianotrioja.

Nuoruuden teema näkyi myös esiintyjissä. Trio Con Fuocon muusikot ovat kaikki alle 20-vuotiaita, mutta jo erittäin kokeneita ja taitavia soittajia, sekä yhdessä että erikseen. Nuori ikä ei kuulunut tulkinnassa epävarmuutena, vaan päinvastoin raikkaana, rohkeana ja elinvoimaisena musiikillisena otteena.

Tuomas Nikkanen sävelsi Trio f-mollin 16-vuotiaana, Beethoven oli suunnilleen 25-vuotias säveltäessään Trio op.1 nro 1:n ja Schubert 30-vuotias säveltäessään Trio Es-duurin, teos julkaistiin seuraavana vuonna opusnumerolla 100, vain hieman ennen hänen kuolemaansa.

Konsertin ohjelmassa kuultiin:

Tuomas Nikkanen: Trio f-molli (1997)
I Allegro moderato e mesto
Tuomas Nikkanen, piano
Susanna Arminen, viulu
Markus Pelli, sello

Ludwig van Beethoven: Trio op. 1 nro 1 Es-duuri
I Allegro
II Adagio cantabile
III Scherzo. Allegro assai – Trio
IV Finale. Presto

Trio Con Fuoco:
Martta Pölönen, piano
Lilja Iisakkila, viulu
Leevi Pelli, sello

Franz Schubert: Trio Es-duuri op. 100 D 929
I Allegro
II Andante con moto
III Scherzando. Allegro moderato – Trio
IV Allegro moderato

Konsertin aloitti Tuomas Nikkasen Trio f-molli, jonka säveltäjä kirjoitti vain 16-vuotiaana. Teoksen ensimmäinen osa Allegro moderato e mesto avautui romanttisen kaihoisana ja kasvoi vähitellen voimakkaaksi tunteiden vuoristoradaksi. Musiikissa liikuttiin tyynistä hetkistä myrskyisiin ja jopa tuskallisiin tunnelmiin.

Teoksen lopussa viulun ja sellon kaunis vuoropuhelu sai erityisen paljon tilaa pianon vetäytyessä hienovaraisesti taustalle. Hetki oli rauhallinen ja herkkä – kuin musiikki olisi löytänyt lopulta levollisen tasapainon.

Beethovenin (1770–1827) pianotrio op. 1 nro 1 Es-duuri toi esiin Trio Con Fuocon nuorekkaan energian. Soitto oli varmaa, raikasta ja täynnä iloa.

Martta Pölösen pianonsoitto oli kevyttä ja ilmavaa – piano tuntui lähes itsestään helisevältä helminauhalta hänen käsissään. Lilja Iisakkilan viulu soi herkästi ja kirkkaasti, mutta tarvittaessa myös voimakkaasti. Leevi Pellin sello puolestaan toi kokonaisuuteen syvyyttä ja lämpöä.

Beethovenin teoksessa ollaan kamarimusiikin ytimessä: kolme soitinta käy jatkuvaa keskustelua keskenään. Ensimmäisessä osassa Allegro kuulija saattoi melkein nähdä juhlapukuiset neidot tanssimassa siroissa pikkukengissään vanhojen hovieurooppalaisten salien loistossa. Piano tuntui johtavan keskustelua, kutsuvan viulun ja sellon mukaan leikkiin – ja vaikka jousisoittimet välillä hieman vastustelivat, kutsu oli liian houkutteleva torjuttavaksi.

Adagiossa viulu ja sello saivat puolestaan kuljettaa kuulijalle kaihoisaa viestiä. Edellisen osan riemu vaihtui levolliseen ja harmoniseen tunnelmaan, jossa sielu sai hetken levätä.

Scherzossa palattiin jälleen vauhtiin ja iloon. Viulun ja sellon lennokkuus toi musiikkiin leikillisyyttä, ja pianon tehtävä oli välillä hieman hillitä jousien vauhtia. Teoksen päättävä Finale. Presto nosti tunnelman huipentumaan: kaikkien kolmen soittimen riemu pääsi valloilleen ja alkujännitys vaihtui vapautuneeksi musiikilliseksi ilotteluksi.

Illan kolmas teos oli Franz Schubertin (1797–1828) Pianotrio Es-duuri op. 100 D 929. Schubert kirjoitti teoksen vuonna 1827, vain vuotta ennen kuolemaansa. Se kuuluu hänen viimeisiin suuriin kamarimusiikkiteoksiinsa.

Lähes tunnin mittainen teos on sekä muusikoille että kuulijoille suuri kokemus. Se on teknisesti vaativa ja fyysisesti raskas kokonaisuus, jossa piano on usein vahvassa roolissa, mutta jousisoittimet eivät missään vaiheessa pääse helpolla.

Schubertin musiikissa on näennäisestä keveydestä huolimatta myös syvää melankoliaa ja traagisia sävyjä. Hetkittäin teos tuntuu kurottavan kohti jotakin hyvin henkilökohtaista ja koskettavaa. Allegro moderaton loppupuolella piano tuntui lähes itkevän suuria, kirkkaita kristallikyyneleitä.

Kokeneiden muusikoden käsissä Schubertin laaja ja vaativa teos sai kypsän ja vaikuttavan tulkinnan.

Pianotrioissa kuulija saa samalla kertaa kolme solistia ja pienen orkesterin. Iittalan musiikkijuhlien avauskonsertti antoi vahvan syyn luottaa siihen, että suomalaisen klassisen musiikin esittäminen jatkuu korkeatasoisena myös tulevaisuudessa.