Love is punk, punk is love
Silloin kun minä olin vielä nuori ja raikas kuin vuoristopuro, eli keväällä 1995, kuuntelimme
luokkaretkellä ikätovereideni kanssa viikon verran suomipunkkia c-kasetilta. Se sama nauha soi
koko viikon ajan ja ne rallit tallentuivat tiukasti zip-pakattuna tiedostona aivojeni ”teinivuodet”-
kansioon. Se kansio aukesi lauantaina 25.5. kun Love is Punk- fest saapui Suistolle.
Kyseinen tapahtuma on Love is Punk- levy-yhtiötä pyörittävän Jani ”Jansku” Tanskasen
suunnittelema, keväällä 2024 käynnistynyt minifestari, jonka tarkoituksena on tarjota yleisölle
paitsi hyvää musiikkia, myös hauskaa oheistoimintaa. Ja juuri näistä Suiston helteisessä lauantai-
illassa saatiinkin nauttia. (Allekirjoittanutkin päätyi rimpuilemaan hilpeän futispelin pariin ja häviöni
selitän vaatevalinnalla, häveliäisyyssyistä piti pelaamani polvet yhdessä ja siitä syystä ei sisäinen
Ronaldoni päässyt valloilleen. Hähä.)
Suiston lavalla nähtiin siis kolme kappaletta kerrassaan ilahduttavia laulu- ja soitinorkestereita,
joista ensimmäisenä vuodesta 2016 soitellut Likaiset Pikkarit. Pikkarit tarjoilivat riehakasta, ellei
jopa raivokasta meininkiä, perinteistä katurockia punkilla ja glamilla höystettynä ja paitsi tarttuvia
ralleja, oli heillä myös illan energisin lavarellestys. Ja toki mainittakoon henkilökohtainen
suosikkibiisini Pikkareiden tuotannosta, eli Seksipöksyt. Tämä toimi erityisen loistavasti livenä
Suiston tiiviissä, hikisessä tunnelmassa. (Se toimii myös suihkulaulantana, vaikka naapuri muuta
väittäisikin.)
Pikkareita seurasi Kirkkovene, joka on perustettu vuonna 2019. Kirkkovene tekee ärhäköitä cover-
versioita tunnetuista suomalaisista pop- kappaleista ja kattava valikoima kuultiin myös Suistolla.
Itse olen tämän konseptin lämmin ystävä, vanhoista tutuista ralleista paljastuu aivan uusia,
ilahduttaviakin puolia, kun niitä veivataan hieman reippaammalla otteella. Kuunnelkaapa vaikka
Rafaelin enkeli Kirkkoveneen versioimana, se on erityisen menevä.
Punk oli saanut liikkeelle väkeä varsin mukavasti, edustettuina olivat kaikki ikäluokat, aina
vanhoista punkkareista juuri täysi-ikäistyneisiin ja se jos mikä oli ilahduttavaa. Toki päädyin taas
tapani mukaan väijymään erityisen mäheitä asukokonaisuuksia, irokeesit, niittisomisteet ja nahka-
asut ilahduttivat suuresti kaltaistani kyylää ja kertoivat samalla siitä, että punk on yhä voimissaan.
Niin aatteena ja alakulttuurina, kuin elämäntapana ja tyylisuuntanakin.
Illan viimeisenä aktina, lavalle nousi Juustopäät, joka on musisoinut jo vuodesta 1993.
Levytyssopimuksen he allekirjoittivat jo kuusitoistakesäisinä ja esikoisalbumi Sukkapuikkokapina
julkaistiin 1995. Viimeisin tuotos ”Mitä järkee!” näki päivänvalon vuonna 2022. Suistolla kuultiinkin
niin uutta, kuin vanhempaakin tuotantoa ja tunnustettakoon että vanhemmat rallit, saivat aivojeni
”teinivuodet”- kansion läpsähtämään ammolleen. Erityisesti siinä kohtaa, kun tyttö rakastui
punkkariin, olin minä taas kuusitoista, ainakin sen muutaman minuutin ajan.
Energinen ja reipas rytkytys, taattuun ysäripunk-tyyliin upposi yleisöön varsin tehokkaasti ja raivokkaaseen pogoiluun
intoutui yksi, jos toinenkin. Se oli kerrassaan riemukasta menoa se.
Päällimmäinen mielleyhtymä, ajatus, tunnetila, joka tapahtumasta jäi, oli paitsi punkkariin
rakastuneen tytön herättämä, hillitön nostalgian täyttämä throwback kevääseen 1995, myös
hyväntuulisuus, rentous, positiivinen tunnelma, kaikessa lyhykäisyydessään ilo. Niin esiintyjien,
kuin yleisönkin keskuudessa. Tapahtuma oli siis hyvinkin nimensä veroinen. Love is punk, indeed.
