kirjallisuus: Suomalainen sika oli pahansisuinen ja kekseliäs kiusankappale, Outi Vinkki – Viimeinen sika

”Siinä se on. Sus scorfa domestica, tiedettä varten säilöttynä. Menehtyneitä sianlapsia killuu nesteessä erikokoisissa lasipurkeissa suorakulmaisen kellarihuoneiston hyllyillä.”
Kirja johdattaa lukijan nykymaailman ja menneen, luonnonläheisen korpimaailman väliseen kilpajuoksuun. Sukupuuttoon kuollut sikarotu polveilee kirjassa ihmismielen koukeroita myötäillen.
Kirjalija herättää kaipuun jonnekin kauas kaupungistuneesta eteläsuomesta, maaseudulle hitaaseen elämään ja yksinkertaisiin arvoihin, mailmaan, joka määrittää romaanihenkilöiden elämää.
Kirja käsittelee henkilöidensä kasvamista ja kehitystä sukupolvien taakse , Suomen lähihistoriaan peilaten, metsien keskellä elämisen näkökulmasta. Päähenkilöt ovat samalta kylältä kotoisin olevat nuoruuden ystävät. Raija, sisarukset Tarmo ja Anna sekä Annan ystävä Jenny, mukana ovat myös sukupolvet taaksepäin.
Eteläsuomalaistunut eläinlääkäri Raija matkustaa synnyinseudulleen, vanhempiensa kuoleman jälkeen, ulkokohtaisesti menestyneenä, mutta elämäänsä pettyneenä ja omia traumojaan kantaen.
Entisten nuoruudenystävien tapaaminen palauttaa mieleen omien ja kyläyhteisöjen mielenmaisemien taustoja. Henkilöiden menneisyyden painolasit avautuvat tapaus kerrallaan, sieltä paljastuvat monimutkaiset sukutarinat ja ikuinen kaipuu luontoon ja sydänmetsiin.
Anna on myös eläinlääkäriksi kouluttautunut ja palannut kylälle takaisin. Tarmo jäi nuorena miehenä isänsä kanssa metsätöihin, mutta opiskeli insinööriksi ja on töissä lähiseudulla. Jenny, Annan ystävä jää hiukan mystiseksi hahmoksi, mutta on omalla tavallaan kirjan merkkihenkilö.
Kirja käväisee välillä kaikkien henkilöidensä kanssa eri vuosikymmenillä ja punoo verkkoja ja juuria sukujen ja henkilöiden välille. Henkilökuvat muotoutuvat näistä takautuvista muistoista ja vaietuista salaisuuksista.
Romaanin henkilöt jäävät henkisesti uuden ja vanhan maailman välitilaan, vanhasta ymmärretään sen perusta, sieltä on ponnistettu, mutta se ei enää riitä, eikä nykyaika ei tarjoa uutta onnelaa. Kirja jättää heidän lopullisen paikkansa ja kehityksensä ilmaan, ehkä odottamaan jotain tuntematonta onnea, jota kohti ihminen väistämättä haluaa kulkea.
Viimeinen sika -teema kulkee polveillen punaisena lankana tarinassa, kunnes viimeinen sukupuuttoon kuolleen sikarodun jälkeläinen katoaa. Sian myötä romaanissa säilyy jännite loppuun saakka, huolimatta hiukan surumielisestä tunnelmasta. ”Artopaasilinnamainen” ilkikurisuus pilkahtelee synkkyyden keskellä, naureskellen nykykielelle ja urbaanin käyttäytymisen ilmiöille.
” Niin se sika katosi.. Alkuperäissika ei kasva. Se ottaa kolme vuotta saadakseen itsensä täyteen mittaan, ja kolme vuotta on tälle maailmalle jo aivan mahdoton aika. ”
Outi Vinkki
Viimeinen sika
Momentum Kirjat, 2025


