Taiteilijat pitäjissä -hankkeen muusikko Aino Ruotasen Kamala Kamele -kirjastokiertue sai 5.11.  yleisön pyynnöstä vielä ylimääräisen konsertin Hauhon kirjastossa. Kiertueella kanteletaiteilija on  säestänyt itseään Kamele n´gonilla. Kamele n´goni on länsiafrikkalainen kielisoitin, jonka  kaikukoppa on tehty puolitetusta kalebassista eli pullokurpitsasta. Kamelen sointi on pehmeä ja  lämmin – omiaan hypnoottiseen sävelmaalailuun – ja se muistuttaa läheisesti harppua ja kitaraa.  Soittimen viritys perustuu pentatoniseen eli viisisäveliseen asteikkoon. Koska puolikkaita  sävelaskeleita ei ole, kaikki sointuu aina harmonisesti yhteen. Kamele n´goni onkin todella  miellyttävä soitintuttavuus.  

Konsertin avannut ”Vilho ja Bertta” vei kuulijat heti kamalien ihmiskohtaloiden äärelle. Tämän  kansanballadin lystikäs alkuperäinen nimi on ”Wilhon ja Bertan onneton rakkaus ja surullinen  kuolema”. Se kertoo varakkaan talon pojasta Vilhosta ja työläistyttö Bertasta. He rakastuvat ja  lupaavat pysyä yhdessä, Vilho lähtee yliopistoon opiskelemaan ja Bertta jää paperitehtaaseen  töihin. Kun Vilho palaa herrana takaisin, työläistyttö Bertta ei enää kiinnostakaan, ja siitähän  syntyy luonnollisesti jälkimmäisen kuolemaan johtava tapahtumaketju. Ruumis löydetään koskesta  ja Vilho saa lääkärinä suorittaa ruumiinavauksen. Muistaapa siinä taannoisen lupauksen  sydämensä antamisesta Bertalle. 

Arkkiviisut toimivat aikanaan uutisten välittäjinä ja lööppijournalismina. Usein niissä kerrottiin sota ja rakkausasioista tai muista dramaattisista ja oudoista tapahtumista, kuten rikoksista tai  onnettomuuksista. Ne olivat opettavaisia tarinoita – vieläpä melko pitkän kaavan mukaan.  

Usein naiset ovat näissä balladeissa kärsijöinä. Parhaassa tapauksessa kuitenkin molemmat  kokevat karmean kohtalon, niin kuin tapahtuu balladissa ”Aspis-saatanan soitto”. Kiihkeästi ja  vapaasti rakastava Sonja saa maistaa omaa lääkettään, kun kuuluisa soittoniekka lumoaa hänet  soitollaan, mutta tämä rakastaakin aidosti vain viuluaan, jota soinnutti itse saatana. Sonja kostaa  tikarilla sekä itsensä että syntymättömän lapsensa puolesta. Lapsen viulusankari-isä kuolee, ja  Sonja päätyy hourulaan.  

Rahvaan huvina aikanaan pidetyissä lauluissa esiin marssi jos jonkinmoista lystikästä henkilöä.  ”Herra Petterin” merimatka päättyi totta kai merenpohjaan. Hauskasti tarinan nimihahmo yhdistyi  erääseen tämän päivän leikkuuintoiseen herra Petteriin. Toisaalla Kuningas tarjoaa Katriinalle  kultasormuksen, puolet valtakunnasta ja vaikka mitä muuta jos tämä suostuu puolisoksi hänelle,  mutta Katriina ei taivu. Tuosta seurauksena on joutuminen piikkitynnyriin, jota koko kylänväki sai  pyörittää.  

Konsertissa kuultiin kiinnostava kattaus näitä tenhoavia kappaleita, joista yksi esitettiin toisella  kotimaisella kielellä. Aino Ruotanen soitti ja lauloi taidokkaasti loihtien balladien hirmuiset tarinat  elävinä kuulijoiden silmien eteen. Useassa balladissa syntyi hauska ristiriita musiikin ja esityksen  iloisen huolettoman toteavuuden sekä kamalien tarinoiden välille. Karmeista tarinoista huolimatta  konsertista jäi lämmin tunnelma, ja ovathan tarinat välillä karmaisevien käänteiden värittämiä aina  koomisuuteen asti.  

Taiteilijat Pitäjissä -hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Linnaseudulta.