Matkakertomus: Porisuhdetta etsimässä, retki Satakunnan merellisiin maisemiin

Keväinen maakuntamatka suuntautui Satakuntaan ja Porin seudulle. Sää ei tällä kertaa suosinut retkeilijöitä, sillä sade, tuuli ja kylmyys rajoittivat ulkoilmakohteisiin tutustumista, ja moni suunniteltu paikka jäi odottamaan parempaa ajankohtaa. Toisaalta seuraavalle matkalle jäi runsaasti kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa.
Aloitimme retkemme Reposaaresta, jossa ensimmäisenä kohteena oli kaunis pieni puukirkko. Pääsimme sisään hieman sattumalta, nimittäin kirkossa oli käynnissä huoltotöitä ja ovi oli jäänyt raolleen. Ystävällinen työntekijä antoi meidän tutustua kirkkoon, vaikka se ei virallisesti ollut avoinna yleisölle.
Vuonna 1876 valmistunut Reposaaren kirkko on tunnelmallinen ja pienikokoinen puukirkko, joka muistuttaa norjalaisia sauva- ja tunturikirkkoja. Kirkon erityinen viehätys syntyy sen merellisestä ilmapiiristä ja yksityiskohdista. Kattoa koristavat Lennart Segerstålen vuonna 1928 maalaamat teokset: Jumalan liitto Nooan kanssa, Jeesus tyynnyttää myrskyn, Jeesus pelastaa uppoavan Pietarin sekä Meri antaa takaisin kuolleet.
Viimeksi mainittu teos, joka kuvaa mereen hukkuneiden herättämistä, sijaitsee sankarihaudan puolella. Maalausten yhteisenä teemana on Kristus meren herrana ja valtiaana. Katossa näkyy myös meriaiheisia ornamentteja, ja Segerstålen kädenjälki jatkuu alttarikaiteen sekä saarnatuolin koristekuvioissa.
Kirkon alttaritaulu on Felix Frangin maalaama Jeesus herättää nukkuvat opetuslapset Getsemanessa. Teos hankittiin kirkkoon vuonna 1906 lahjoitusvaroin.
Huono sää sai meidät jättämään väliin Yyterin sekä Takarannan kalliokaiverrukset. Ne jäivät kuitenkin kiinnostaviksi kohteiksi tulevaa retkeä varten. Reposaaren rantakallioihin on syntynyt vuosisatojen aikana suuri määrä kaiverruksia. Saari on ollut tärkeä merimiesten pysähdyspaikka, ja kallioilla on odotettu laivojen saapumista satamaan, katseltu merta ja kaivattu kaukana olevia läheisiä.
Kaiverrusten joukossa näkyy nuolia, nimikirjaimia ja vuosilukuja, mutta myös monia merellisiä aiheita. Reposaarella on ollut merkittävä rooli alueen historiassa: siellä on toiminut saha, satama ja konepaja, jotka olivat suuria työllistäjiä 1900-luvun alkupuolella. Takaranta on ollut myös paikallisten suosittu kesäinen kokoontumispaikka, jossa vapaa-ajan viettoon on liittynyt myös nimien ja muistojen jättämistä kallioihin.
Kalliokaiverruksia emme siis vielä nähneet, mutta niiden läheltä löysimme toisen hienon kokemuksen: meren äärellä sijaitsevan Merimesta-kalakaupan ja ravintolan. Parkkipaikalla oli vain muutama auto, joten hetken epäröimme astua sisään. Epäilykset osoittautuivat turhiksi. Meitä vastassa oli ystävällinen henkilökunta, valkeilla liinoilla katetut pöydät ja lämmin vastaanotto.

Aasialaisiin street food -ravintoloihin ja niiden pelkistettyyn tyyliin tottuneena hienostuneempi ravintolamiljöö tuntui aluksi hieman vieraalta – mutta ihastus syntyi nopeasti.
Saimme pöydän suuren näköalaikkunan vierestä. Maisema avautui suoraan merelle: aallot toivat jäälohkareita rantaan ja sade piiskasi maisemaa lähes vaakasuoraan. Maakravulle näkymä oli vaikuttava.
Lounas alkoi runsaalla merellisellä salaattibuffetilla, josta löytyi muun muassa tomaattisilakkaa, etikkasilakkaa, graavilohta, lämminsavulohta sekä erilaisia salaatteja. Pääruoaksi valitsimme pariloitua lohta voi-valkoviinikastikkeessa lohkoperunoiden kera. Lisukkeina tarjoiltiin pariloitua parsakaalia, porkkanaa ja parsaa.
Kastike oli erinomainen ja koko ateria onnistunut. Jälkiruoaksi nautimme kahvit ja konvehdit. Palvelu oli samanaikaisesti rentoa ja tyylikästä – juuri sellaista, joka tekee ravintolakokemuksesta mieleenpainuvan.
Reposaaren jälkeen ajoimme Poriin, jossa majoituimme Park Hotelissa. Hotellin käytännöt olivat hieman poikkeavat: avainkortit haettiin erillisestä toimistosta ja autolle varasimme paikan hotellin autohallista. Aamiainen tarjoiltiin muutaman metrin päässä hotellista ja toimi hyvin – tarjonta oli riittävä ja kokonaisuus sujuva.
Porissa tutustuimme turisteina Luonnontieteelliseen museoon, jonka näyttely painottui Porin ympäristön muuttolintuihin. Mukana oli kuitenkin myös muita eläimiä, kuten susia ja karhuja. Näyttely oli hyvin toteutettu ja kiinnostava.
Sateen lomassa kiertelimme myös Porin keskustassa ja katselimme kauppojen tarjontaa. Vaikka keskusta vaikutti melko hiljaiselta, löysimme monenlaista kiinnostavaa: käsityöliikkeen, pienen rajatiedon kaupan, kenkäkaupan sekä runsaasti ravintoloita. Tietysti keskustassa olivat myös suuremmat ketjuliikkeet ja tavaratalot.
Keskustan hiljaisuuden syy löytyi läheisestä Puuvillan kauppakeskuksesta, josta on muodostunut Porin kaupallinen keskus. Puuvillan vieressä toimii myös Turun yliopiston Porin yksikkö. Kampuksen vaikutus keskustan elävyyteen jäi vielä avoimeksi kysymykseksi. Täm kiinnosti meitä erityisesti, sillä Hämeenlinnassa, josta matkaan lähdimme, Hamkin kampus on päätetty siirtää keskustaan.
Porin hienon kirkon kiersimme tällä kertaa vain ulkopuolelta, sillä se oli suljettu. Näin jäi jälleen yksi hyvä syy palata. Ehkä se varsinainen porisuhde syntyykin vähitellen – retki retkeltä ja pienenä kaipuuna Porin pariin.


