Kanvas: Suunnat
Kanvas on pop-lauluntekijyyden vahvasti sävyttämä jazz-kokoonpano, jonka toinen albumi Suunnat näki päivänvalon cd-muodossa 27.3. (Vinyyliversiostakin pääsee ilakoimaan, mikäli malttaa odottaa 24.4. saakka.) Luvassa on saatesanojen mukaan jazzin ilmaisuvoimaa ja popmusiikin suoraa puhuttelevuutta yhdistävä taiteellisesti kunnianhimoinen kokonaisuus, joten virittäydyn dzääzz-asetuksille ja asettelen kuulokkeet päähäni.
Ensimmäinen ralli onkin huomattavasti enemmän jazzia kuin poppia, oikein sellaista perinteistä, tiluttelevine pianoineen ja instrumenttien kanssa harmoniassa lurittelevine lauluineen. Siina Suutarisen ääni on ilahduttavan mattapintainen, se ei viiltele terävänä korkeissakaan nuoteissa, vaan taipuilee notkeana ja sulavana kuin keväinen kyy. Sanat jäävät taka-alalle, ne toki kuulee jos kuuntelemalla kuuntelee, mutta oma korvani siirsi sanoman sivuun ja keskittyi seuraamaan säveliä.
Jazz näyttelee kiistatta pääroolia koko levyn ajan ja sopii rooliinsa loistavasti. Yksi ralli on toista ärhäkämpi, kolmannessa tunnelmoidaan ja neljäs saa karkelotossun nytkähtelemään, mutta yhdistävä tekijä kaikissa on vahva melodisuus ja vanha kunnon dzääzz-boogie. Etenkin kappale nimeltä Taaksepäin, se vie kuulijan nimensä veroisesti ajassa taaksepäin ja mieleen putkahtelevat ne perinteiset jazz-mielikuvat hämyisistä klubeista ja sateisista kaduista. Tekee mieli laittaa huulipunaa ja tuijotella mystisen dramaattisesti horisottiin.
Jos olisi ihan pakko valita mieliralli tästä kokonaisuudesta, kallistuisin albumin kolmosraidan, Toiset meistä- nimeä kantavan kappaleen puoleen. Tässä rauhallisessa, unenomaisesti keinuvassa rallissa tunnelma on seesteinen, soljuva ja kuulijan mielessä käy ajatus meditaatiosta. Tunnelmallinen, mutta ei melankoliaa lietsovalla tavalla. Ei, tämä ralli ei kiristä kyyneltä silmänurkkaan, vaan saa kuulijan huojumaan silmät suljettuina kuin hattivatti konsanaan ja hymyilemään vienosti siinä samalla. Syke laskee ja vanne lakkaa kiristämästä päätä.
Saatesanoissa orkesterin soundia kuvailtiin yhtälöksi, jossa melodisuus, tarinallisuus ja improvisaatio kulkevat luontevasti rinnakkain ja levyn kertaalleen kuunneltuani, allekirjoitan tämän väittämän. Improvisaatio, sellaisena kuin se jazz-kontekstissa käsitetään, ei ole mieli-ilmiöitäni, etenkään ylenpalttisena tilutteluna esiintyessään, joten hieman pelkäsin saavani korvien täydeltä improvisaatiota kaikkine duubiduineen ja muine kikkailuineen. En saanut ja ilakoin siitä. Melodiat, tarinat ja improvisaatio toimivat harmonisena kolmikkona, eikä yksikään lähtenyt sooloilemaan. Tasapainoinen kokonaisuus popilla maustettua jazzia siis kyseessä. Ja mainittakoon vielä kerran se hattivattiralli, Toiset meistä, suosittelen sitä erityisesti henkilöille jotka ovat taipuvaisia polttamaan hihansa.
Piano & sävellykset: Andrea Martín
Laulu: Siina Suutarinen
Rummut: Kasper Halttunen
Kontrabasso: Aaron Koskelainen
Trumpetti, flyygelitorvi: Oiva Haapamäki
Alttosaksofoni, huilu: Oona Mattsson
www.eclipse-music.net
Instagram: Kanvas_music
