Mukavasti sujuneen kesän ja kaikin puolin onnistuneiden Hauhon musiikkijuhlien jälkeen on aika suunnata eteenpäin.

Sana ”eteenpäin” – italiaksi käännettynä – on tullut tutuksi myös kotimaisessa musiikkielämässä vuodesta 1983 alkaen – ja onpa nimi AVANTI! noussut myös kansainvälisten musiikkipiirien tietoisuuteen.

Miksipä tässä artikkelissa päädyn tällaiseen aiheeseen?

Esimerkiksi siksi, että Avanti on vaikuttanut varsin paljon suomalaisen kulttuurielämän kehitykseen ja on uuden taiteellisen johtajan myötä luomassa nahkaansa uudelleen ja ottamassa entistä aktiivisempaa otetta kiinnostavan ja ennenkuulemattoman musiikin esittäjänä. Avanti on myös ollut ja on edelleen erittäin tärkeä osa omaa muusikkouttani – ja siksipä olen erittäin ylpeä siitä, että voimme esitellä tämän ainutlaatuisen yhtyeen jälleen myös hämeenlinnalaiselle yleisölle!

1980-luvun alussa musiikkielämä näytti Suomessa hyvin erilaiselta kuin nykyään. Kekkonen oli vastikään jättänyt presidentinvirkansa, ammattiorkesterien taso oli vähintäänkin vaihteleva ja sen ajan vanhempien muusikoiden motivaatio ja kyvytkin oman aikansa musiikin soittamiseen olivat niin ikään kirjavia.

Tuolloin reilujen parikymppisten muusikoiden voimin perustettiin Ritarihuoneella järjestetyn ja tavanomaisesta poikkeavan konsertin jälkeen kamariorkesteri Avanti! Paikkana oli kuuleman mukaan legendaarinen ravintola Bulevardia vanhaa Oopperaa vastapäätä. Historiankirjoituksissa mainitaan usein lähinnä kapellimestarinalut, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste sekä jo edesmennyt huilisti Olli Pohjola, mutta porukassa oli myös paljon muitakin aktiiveja joiden osuutta ei ole syytä väheksyä.

Avanti! toi heti uutta tullessaan, esimerkiksi tyylinmukaisia vanhan musiikin esitystraditioita, 1900-luvun moderneja klassikoita sekä vaikutti kiistattomasti esimerkiksi maailmanmaineeseen nousseen suomalaisen säveltäjäpolven etenemiseen. Mm. Magnus Lindberg ja Kaija Saariaho olivat varsinkin uransa alkuvaiheessa runsaasti yhteistyössä tämän yhtyeen kanssa.

Avanti! on perustanut myös merkittävän kesäfestivaalin – Porvoon Suvisoiton, jota ilman tuskin olisi kaupunkiin rakennettu merkittävää kulttuurikeskusta, Porvoon Taidetehdastakaan. Vanhaan Fiskarsin tehtaaseen rakennetussa hienossa kulttuuritalossa sijaitsee myös tiettävästi Suomen ainoa yhtyeen mukaan nimetty konserttisali, Avanti-sali.

Itse päädyin mukaan Avantiin vuosituhannen vaihteessa. Kyseessä oli todellakin hyppy syvään päätyyn kaikessa vaativuudessaan – ja koska ohjelmistot ovat todellakin usein hyvin vaativia, olen käyttänyt myös luultavasti suhteellisesti eniten omia harjoitustunteja näihin konsertteihin. Olen myös tullut ostaneeksi ylimääräisen instrumentin erästä konserttia varten – eräs sooloteos kun vaati kielten justeeraamista erikoiseen järjestykseen, eikä tällaista operaatiota hetkessä kesken konserttia tehdä. (Totuuden nimissä, olin kyllä harkinnut huokeamman kakkosinstrumentin hankkimista, mutta tämä keikka vahvisti ostopäätöksen.) Alkuvuosilta on jäänyt mieleen myös juhannuksen vietto mökillä Hauholla, seurana Helmut Lachenmannin teoksen nuotti ja saksankielen sanakirja. (Nykyäänhän tällainen hoituisi Google Lensin avulla!)

Olen ollut myös tekemisissä elämäni ainoan kerran (toivotaan, että jää tähän…) konkurssiasioiden kanssa Avantin taustayhdistyksen hallituksen varajäsenenä. Tässä mielestäni tarpeettomassa ruljanssissa takana oli alkuvuosien epäonninen ohjeistus valtion taholta VOS-tukien henkilötyövuosien laskutapaan liittyen – mitään vilunkia ei tietenkään asiaan liittynyt. Kuluipahan aikaa, rahaa ja vaivaa yhden yhdistyksen kuoppaamiseen ja uuden perustamiseen. Orkesteri itsessään ei ollut onneksi kuitenkaan varsinaisesti missään kohdin uhattuna.

Ennen kaikkea Avanti on kuitenkin tarjonnut hienoja esiintymistilaisuuksia ympäri maailmaa ja uusia kontakteja säveltäjiin, joista jotkut luultavasti tulevat jäämään historiankirjoihinkin. Myös hienoja keikkareissuja on tullut tehtyä melkoinen liuta. Mieleen on jäänyt esimerkiksi hienoja ohjelmia, missä alkupuoliskon suomalaiseen nykymusiikkiin yhdistettiin jälkipuolella suomalaista tangoa Markus Allanin upeasti tulkitsemana. Hienosti otettiin vastaan aina New Yorkia myöden. https://yle.fi/a/3-5463840.

Avantissa on tullut myös soitettua hienojen kollegoiden kanssa – osasta on sittemmin kasvanut uusia Salosia ja Sarasteita – Tässä kuvassa vuodelta 2016 sellosektioon ehti vielä sellonkin ääreen kapellimestaritähtemme Klaus Mäkelä.

(Kuva: Heikki Tuuli)

Kun Hauhon musiikkijuhlat sai ensimmäisen yhteydenoton mahdollisen Verkatehtaan konserttisarjan suunnittelua silmälläpitäen, tuli mieleen heti haave Avantin vierailusta Hämeenlinnassa. Itse asiassa muistan kuulleeni, että Porvoon Suvisoittoa perustettaessa Hämeenlinnakin olisi ehkä ollut yhtenä ehdokkaana residenssikaupungiksi – mene ja tiedä, ehkä joku lukijoista tietää asiasta enemmän? Joka tapauksessa yhtyeen edellisestä visiitistä lienee jo liian pitkä aika.

Pianisti Joonas Ahonen – Avantin taiteellinen johtaja on valinnut ohjelmaan tämän hetken kiinnostavimpia säveltäjiä maailmalta. Nimiä ovat Michael Maierhof, Enno Poppe, Agata Zubel ja Bernhard Lang.

Joonas toteaa ”Nyrjähtäneitä biittejä” -konsertista:

”Avanti! iloitsee saadessaan Verkatehtaan konsertin solistiksi Saariahon Émilienä Suvisoitossa säväyttäneen Meeri Pulakan. Bernhard Langin DW16.4. – Songbook I.4 vaatii sopraanolta akrobatiaa Björkmäisestä äänenkäytöstä heviörinään. Instrumenttiyhtye tukee ja kirittää solistinsa ilmaisua rock- ja jazz-vaikutteisin, usein hieman nyrjähtänein kompein. Huikea teos, jota ei kannata missata!”

Avantin perusidean mukaan yhtye voi olla mitä vaan – kahdesta soittajasta sinfoniaorkesteriin. Verkatehtaalla lavalla on kokoonpano, jollaista kukaan muu Suomessa tuskin yhteen toisi:

Saksofoni, piano & syntetisaattori, rummut, sähkökitara, trumpetti, pasuuna ja tuuba sekä sopraanosolisti Meeri Pulakka – ilmapalloja unohtamatta!

Nähdään Verkatehtaalla 22.9.

Avanti!