HAA Galleria toimii Helsingin Taiteilijaseuran hallinnoimana, taiteilijavetoisena galleriatilana Suomenlinnan ainutlaatuisessa ympäristössä. Helsingin Taiteilijaseura ry on vuonna 1967 perustettu yli 900 ammattikuvataiteilijan järjestö, jonka tehtävänä on paitsi ajaa jäsentensä etuja, myös edistää kuvataiteen saavutettavuutta, ammatillisuutta ja yhteiskunnallista näkyvyyttä. HAA Galleria on yksi seuran useista näyttelytiloista ja se tarjoaa vuosittain useita korkeatasoisia nykytaiteen näyttelyitä, jotka vaihtuvat neljän viikon välein.

Näyttelyohjelma rakentuu avoimen haun kautta, mikä mahdollistaa demokraattisen ja taiteilijalähtöisen valintaprosessin- Taidetta ei siis kuratoida vain markkinatalouden ehdoilla tai yhden markkinoiden nostaman yksilön taidemaun kautta, vaan sisältö syntyy taiteen omilla ehdoilla.

Taiteilijavetoiset galleriat, kuten mm. HAA Galleria, Hämeenlinnan Konttorin galleria, Taidehalli Häme ja Tampereen Galleria Rajatila, toimivat vastapainona kaupallisille gallerioille, jotka usein suodattavat näyttelyohjelmansa markkinapotentiaalin perusteella. Vaikka yksityiset galleriat ovat tärkeitä taiteen markkinoiden näkökulmasta, ne keskittyvät usein tarkoin rajatun taiteilijakunnan edustamiseen ja taideteosten myyntiin. Tämä antaa valtaa markkinavoimille ja nostaa yksittäisiä kuraattoreita tai galleristeja turhan merkittävään asemaan ja näin kaventaa taidetarjontaa yhden maun mukaiseksi.

Taiteilijavetoiset galleriat tarjoavat laajalle kirjolle taiteilijoita tilan ja yleisön ilman kaupallista painetta. Ne säilyttävät taiteen vapauden ja mahdollistavat monimuotoisen, kriittisen ja kokeilevan nykytaiteen kehittymisen. Yhteiskunnallisesti niillä on keskeinen rooli kulttuuriperinnön rakentajina esittelemällä nykyhetken taidetta ja määrittelemällä tulevaisuuden taidehistoriaa.

Susanna Vuorion ”Pihalla” – henkilökohtaista ja universaalia epävarmuutta

Vuoden 2025 touko-kesäkuun vaihteessa HAA Galleriassa nähdään Susanna Vuorion ”Pihalla”, näyttely, joka tiivistää sanoiksi ja kuviksi kollektiivisen tunnetilan, jolle viime vuosien yhteiskunnalliset kriisit ovat antaneet kaikupohjan.

Vuorio maalaa intuitiivisesti, ilman luonnoksia tai valokuvia. Prosessi on orgaaninen ja muistuttaa kirjallisuuden maailmasta tuttua ajatusta siitä, että hahmot alkavat elää omaa elämäänsä. Maalaukset syntyvät hitaasti ja vaativat ajallista syventymistä, toisinaan päivissä, toisinaan vuosissa. Teoksissa esiintyy ihmishahmoja, jotka tuntuvat olevan “läsnä ja poissa samaan aikaan”, kuten taiteilija itse toteaa. Tämä kaksoisvalottunut olemassaolo resonoi erityisesti nykyhetken kokemuksen kanssa: sodan uhka, ilmaston kriisi, taloudellinen epävarmuus, kaikki tämä jättää ihmisen kuin näyttämölle, jossa huomista ei välttämättä tulekaan.