Hauhon Musiikkijuhlat Hattulan kirkossa 3.7.2024
Ohjelma

Sally Beamish: Botanical Drawings
jousikvartetille ja kontrabassolle

Anton Dvorak: Kvintetto jousille nro. 2 op.77, G-duuri
I Allegro con fuoco
II Scherzo. Allegro vivace
III Poco andante
IV Finale. Allegro assai

Virtuosi di Kuhmo: Emma Vähälä, viulu
Reeta Maalismaa, viulu
Olli Kilpiö, alttoviulu
Mikko Ivars, sello
Teemu Kauppinen, kontrabasso

Käsiohjelman mukaan Virtuosi di Kuhmo on toiminut itsenäisenä yhtyeenä vuodesta 1995 ja
esiintyy muutamia kertoja vuodessa. Suurin osa yhtyeen jäsenistä työskentelee
helsinkiläisissä sinfoniaorkestereissa, osa esiintyy kansaivälisillä areenoilla solisteina ja
kamarimuusikkoina sekä opettaa eri musiikkikorkeakouluissa. Tunnetuimpien teosten lisäksi
VdK on etsinyt ja ottanut ohjelmistoonsa myös harvoin kuultuja sävellyksiä klassismin ja
romantiikan ajalta.

Sally Beamish (s.1956) on lontoolaissyntyinen säveltäjä, joka on tehnyt pitkän uran myös
esiintyvänä muusikkona, soittimenaan alttoviulu. Vuodesta 1990 hän on keskittynyt
säveltämiseen. Suomessa häneltä kuultiin kantaesityksenä Suomen kansallisbaletin tilaama
Saiturin joulu- baletti vuonna 2023. Hauhon musiikkijuhlilla kuultiin Partita-teoksen ensiesitys
vuonna 2020.

Botanical Drawings-esityksen päähenkilö, säveltäjän kertoman mukaan, on maallisen
vaelluksensa loppua lähestyvä hiukan katkeroitunut kasvitieteilijä. Teoksen musiikki
kuvaa kasvihuoneen kosteaa ja hienostunutta ympäristöä, lintujen laulun kuuluessa hennosti
ulkopuolelta.
Kappale rakentuu neljän kasvin ympärille: Lilja, matkustajainpuu, tuoksupasuuna sekä
kärsimyskukka. (Käsiohjelma)

Hauhon musiikkijuhlat tuovat esille aikalaissäveltäjiä ja vähemmän soitettua musiikkia, Sally
Beamish oli itselleni uusi säveltäjä ja mielenkiinnolla odotin tapaamista hänen musiikkinsa
kanssa.
Alun viuluissa kuului katkeruus ja elämän hiipuminen, lievästi valittavana ja kiukuttelevana,
silti hyvin hienostuneesti ilmaistuna, lilja, joka on myös kuoleman kukka soi jousissa,
ikäänkuin taka-alalla pysyvänä alavireenä.

Kontrabasso ilmensi kasvitieteilijän kaipuuta, elämän kulkua ja kärsimyksiä, mutta myös
elämän viimeisten hetkien tuomaa seesteisyyttä.
Lopun Kärsimyskukka- osa oli tunteellinen ja katkeransuloinen kuvaus elämän
kokonaisuuden tiedostamisesta ja suuresta draamasta, joka hämmensi voimallaan ja jätti
kuulijan miettimään kasvitieteilijän lopullista ja komeasti soivaa kohtaloa.

Ohjelman toinen osa oli Anton Dvorakin (1841-1904) kvintetto jousille nro.2 opus 77, G-duuri.
Tämä jousikvintetto kuuluu Dvorakin nuoruuden töihin, vuodelta 1875 ja on säveltäjälle
epätyypillinen teos (Käsiohjelma).
Allegrossa aloittivat tanssivat jouset haikean sävelmän, ne soivat komeasti suuressa
salissa. Musiikki kulki voiman ja ilon vuorottelulla , toistellen väliin samaa teemaa.
Välillä viulut kuplivat onnesta, dramatiikka ja haikeus vuoronperään pitivät kuulijan
valppaana.
Scherzon harmoninen ja melodinen musiikki viipyili seesteisyydessä, hyppeli riemukkaasti
eteenpäin, kuin laulaen. Loppuosa keinutti kuulijaa ja vei jonnekin kaukaisuuteen.

Poco andante alkoi hiukan surumielisesti ja haikeasti. Viulut kysyivät herkästi ja kirkkaasti
mihin päin mennään ja kohta kaikki yhdessä vastasivat, kuin tanssin sävelin. Romanttisen
kepeästi kuljettiin välillä voimalla ja välillä kuiskaten.
Poco andanten alussa tulvahti kirkkoon uskomaton riemu, ajoittain piti katsoa alas lehteriltä
onko sinne kuitenkin tullut lisää soittajia, sillä tila täyttyi niin voimallisesti orkesterin
soitosta.

Kuulija jäi vain kellumaan säveliin, hetken kuluttua vauhdilla mentiin tunnelmasta toiseen,
mutta elettiin kuitenkin finalessa, odotettiin ehkä jotakin suurta draamaa, viulut johdattivat
mahtavaan lopun pauhuun.

Hieno Dvorakin herkkupala päätti ensimmäisen päivän hienolla tavalla.