Lasikylän mysteeriteatteri on Iittalalainen harrastajateatteri, joka on perustettu 6 vuotta sitten.
Aktiivisia harrastajia toiminnassa on mukana yli 20. Kuuden vuoden aikana teatterilaiset ovat
tehneet kolmetoista ensi-iltaa, joukossa on mm. musiikkiteatteria, mysteerinäytelmiä, kesäteatteria ja
joulukalenteria. Näytelmät kirjoittaa teatterin aktiivijäsen Ritva Rask, hän myös ohjaa ja
näyttelee.
Tämänkesäinen näytelmä on murhamysteeri, joka tapahtuu Taljalan kylässä joskus
menneisyydessä 1700-luvulla, jolloin kylässä oli posti, krouvi, tori ja kartano. Kruunun
virkamiehenä kyliä kiertävä veronkerääjä Pietri Simeoninpoika on kadonnut, jälkiä jättämättä.
Pietrin rouva on tullut Taljalan kylään etsimään miestään, jonka maineen ja kunnian hän haluaa
puhdistaa. Juorujen mukaan hänen puolisonsa olisi häipynyt omille teilleen keräämiensä verojen
kera.

Rooleissa: Ritva Rask, veronkerääjän vaimo
Hannu Rossi, Houru-Joose
Veikko Rantanen, Tuomas Matinpoika, majatalon isäntä
Hannele Viitanen, Hellin Tuomaanvaimo, majatalon emäntä
Tapio Välimaa, Maunu Tervaspää, talollinen
Rauni Haapala, Maaret Tervaspää, talollisen vaimo
Virve Niemi, Posti-Hilja
Pirjo Hukkanen, Kauppa-Lopo
Maarit Virta, Lesti-Leena, loinen
Tapio Sihvo, Tippa-Taneli, loinen
Kyösti Haakana, Holkeri, kyläseppä
Tiina Pietilä, Hedvig, sepän tytär
Silja Hirvilammi, Hedda, sepän tytär
Markku Huumarsalo, Marcus Maankiertäjä
Matti Kaskela,Pentti Simonpoika, krouvari
Minna Kivinen, Karin Anselmintytär, krouvin emäntä
Anja Välimaa, Martta, raittiussaarnaaja
Kirsti Sintonen, Kerstin Ådahl, kartanon rouva
Timo K. Kuosmanen, Lars Åhdahl, kartanon isäntä

Veronkerääjä on ollut kadoksissa kaksi vuotta ja hänen vaimonsa pyysi ulkopuolisilta vierailta
(teatteriyleisö) apua miehensä etsinnässä. Matkaan lähdettiin Taljalan postilta maantietä pitkin
kylän uumeniin. Puskista ilmestyi rouvan harmiksi ensimmäinen kyläläinen Houru-Joose, joka
hauskuutti yleisöä koko etsintämatkan ja ilkkui veronkerääjän rouvaa milloin miksikin
nipottajaksi.
Kuljettiin kylänraittia pitkin ja kohdattiin erilaisia kyläläisiä, majatalon pitäjistä ja loisista kartanon
herrasväkeen, oli seppää ja mustasukkaista talollista, postineitiä ja muuta väkeä.
Veronkerääjästä alkoi sen sijaan muodostua toisenlainen kuva, kuin hänen rouvansa oli
uskonut. Vaimon mielestä mies oli rehellinen, raitis ja uskollinen puoliso. Kaksi vuotta
kadoksissa ollut veronkerääjä oli nähty pari viikkoa sitten krouvissa ja naisiakin oli vikitellyt,
mutta muuten oli kyläläisten muisti huonossa jamassa, kyseisen herran suhteen. Veeronkerääjä
ei ole kansalaisten suosiossa millään aikakaudella.
Yleisön mukana kulkeminen näytelmän sisällä ja mukana oli mielenkiintoinen kokemus, katsoja
sai tirkistellä kyläläisten elämää. Näyttelijät eivät osallistaneet liikaa yleisöä, vaan pysyivät
omissa rooleissaan, vaikkakin ihmettelivät mistä tuommoinen joukko fiiniä väkeä on raitille tullut.
Liikkuva teatteri loi illuusion näytelmän todellisuudesta, roolit tulivat niin eläviksi, että katsojakin
samaistui näytelmään. Jäin katsojajoukosta hiukan jälkeen ja eräs näytelmän henkilö puhutteli
minua ” tavallisena ihmisenä”, mutta minä puhuttelin häntä näytelmän osallisena ja näytelmän
kielellä, koska olin 1700-luvulla.

Näytelmä pysyi hienosti kasassa, vaikka näyttämön asetelmat muuttuivat juonen edetessä.
Punaisena lanka olivat Veronkerääjän rouva ja Houru-Joose, joiden sanailua kuultiin aina
”kulissien” vaihtumisen välissä. Ritva Rask roolissaan tiukkana ja moraalisena frouvana olioikein hykerryttävän tiukkapipoinen. Hannu Rossi pakollisena kylähulluna oli vakuuttava
roolissaan.
Kunnon kesäteatterin tapaan, nähtiin myös juopotteleva pariskunta Lesti-Leena ja Tippa-Taneli,
jotka pöljäilivät pitkin puskia juovuksissa ja pilkkasivat fiiniä rouvaa ja tarjoilivat napanderia
taskumatista. Maarit Virta oli uskottava Leena loppuun saakka.
Krouvi, jonne päädyttiin, oli aidon 1700-luvun pirtin pihassa ja siellä oli tavanomainen hölmöily
ja meininki menossa, Anja Välimaa raittiussaarnaajana julisteineen ja virrenveisuineen oli oikein
virkistävä juoppouden vastustaja. Krouvinpitäjät susiparina olivat hauskoja rooleissaan
kesäisessä näytelmässä, he tarjoilivat vieraanvaraisina isäntinä myös katsojille parasta pitäjän
”sahtia”, joka oli oikein makoisaa kotikaljaa ja mukava virkistys kävelymatkan jälkeen.
Krouvista matka jatkui kartanon pihan vieritse, josta hoonoa soomea puhuva kartanonrouva
Kerstin (Kirsti Sintonen) ja hänen puolisonsa(Timo K. Kuosmanen) tulivat sättimään metelöivää
joukkoa, rouvat siinä sanailivat ja puolustivat kumpikin tahollaan omia kunniallisia puolisoitaan,
kartanonherra osoittautui uhkapeluriksi, joka huhun mukaan oli pelannut kartanonsa, kivijalka
kerrallaan.
Sieltä kuljettiin niityn reunaa pitkin näytelmän loppukohtaukseen ja mysteerin ratkaisuun, johon
katsojat saivat osallistua omilla arvuutteluillaan ja käsityksillään veronkerääjän kohtalosta.
Ulkoilmanäytöksen oma jännityskin – sade- toteutui yhtaikaa loppuratkaisun kanssa, mutta
onneksi vain muutamalla pisaralla.
Pisteeksi iin päälle Lasikylän mysteeriteatteri tarjosi yleisölle ”krouvissa” kahvia ja makoisaa
piirakkaa. Pirtin pihalla näyttelijät ja katsojat saivat vielä tutustua toisiinsa leppoisissa
tunnelmissa.