(V)aatteet- Riikka Kronström-Johansson, Konttorin galleria, 1.3.-25.3.
Kulttuurikonttorin Gallerian kevätkauden avaa kotkalaisen kuvataiteilija Riikka Kronström-Johanssonin näyttely, jossa pukeutuminen nousee kolmiulotteisen taiteen keskiöön. Taiteilija on luonut keramiikasta ja kierrätysmateriaaleista naisten pukuja, mielenkiintoisia asukokonaisuuksia, laukkuineen ja hattuineen, jotka herättävät katsojan pohtimaan vaatteiden merkitystä. Saatesanojen mukaan näyttely kutsuu pohtimaan suojaavatko vaatteet meitä- vai paljastavatko ne lopulta enemmän kuin arvaammekaan. Tämä kysymys mielessäni, lähdin väijymään näyttelyn antia.
Ensimmäisenä ilahduin materiaaleista. Pukujen runkona toimii keramiikka, jota täydentävät kangas, rautalanka, villalanka, tapetti ja helmet. Pitkään vaatealalla toimineen kankaisiin kangistunut silmä ilakoi tästä raivokkaasti; kova, taipumaton keramiikka mukautuvan kankaan paikalla tuo vaatteen muodon aivan eri tavalla esiin. Ja muodon lisäksi juuri sen merkityksen, jota olikin tarkoitus pohdiskella. Päätin siis tehdä kaksi kierrosta, ensimmäisellä keskittyisin ilakoimaan materiaalien, tekniikoiden ja kädentaitojen äärellä ja seuraavalla kierroksella säätäisin silmäni taideasetuksille ja tarkastelisin merkityksiä.
Keramiikan ja kankaan yhdistäminen kutitteli aivan erityisesti aivojeni käsityöläisosastoa. Miten muuntuvainen tuo kombo onkaan. Teos nimeltä Maatuva, esimerkiksi, on maanläheinen, rosoinen, hieman ehkä synkeähkö kokonaisuus keramiikkaa, pellavaa, rautalankaa ja tapettia. Ruskean sävyjä, mattapintaa, vaatimaton, pröystäilemätön boogie. Ja sen vastakohtana henkilökohtainen suosikkini Sydäntenmurskaaja, jossa taiteilija on loihtinut Egyptin pastasta, kankaasta, kuparilangasta ja niiteistä kerrassaan herkullisen viettelevän, kiiltäväpintaisen, väreissä loistavan teoksen. Vietin pitkän tovin ilakoiden kuparilangalla yhteen punottujen keramiikkakappaleiden äärellä ja aivojeni käsityöläislisäke kihelmöi raivokkaasti. Jokaisessa näyttelyn teoksessa on nähtävillä hykerryttävän monipuolinen kädentaitojen kirjo ja yksityiskohtia väijyessä saa kulumaan hyvän tovin.
Toisella kierroksella sitten keskityin tarkastelemaan merkityksiä. Kuten saatesanoissa todetaan, vaatteet ovat välttämättömyys, arkinen osa jokapäiväistä elämäämme, mutta materiaaliensa lisäksi ne kantavat mukanaan identiteettiä, kulttuurisia viestejä ja yhteisön normeja. Ja kyllä, hyvin helposti sitä muodostaa ihmisestä käsityksen pelkän ulkoisen olemuksen pohjalta. Tämän ajatus päällimmäisenä, väijyin näyttelyn läpi uudestaan.
Maatuva, teos jota ensimmäisellä kierroksella ihastelin pellavan ja keramiikan maanläheisenä yhteispelinä, näyttäytyi nyt toisesssa valossa. Se kuvasti vaatimattomuutta, peittävyys ja kaulassa riippuva risti viittasivat siveyden ja tietynlaisen nöyryyden suuntaan.
Ja Sydäntenmurskaaja, tuo ilahduttava, rohkea ja värikäs kokonaisuus, näyttäytyi taas spektrin toisessa ääripäässä, häpeämättömän seksuaalisena, vahvana ja anteeksipyytelemättömänä. Vahva Madonna-boogie. Molemmissa, itse asiassa.
(V)aatteet on mielenkiintoinen näyttely niin kädentaitojen, kuin vaatteiden perimmäisen merkityksen tarkastelun kannalta. Suosittelen kahden kierroksen taktiikkaa.
(V)aatteisiin voi perehtyä Kulttuurikonttorin Galleriassa joka päivä klo 11-18, aina 25.3. saakka.
