”Enää en sotafilmejä tekisi; kyllä minä sain aivan tarpeeksi siitä, kun päivät pitkät kuuntelin sitä saatanan ampumista ja ihmisen tyhmyyttä”, sanoi Rauni Mollberg vapaasti lainattuna dokumentissa Kuva elää – Rauni Mollberg (2011).

Rauni Mollberg teki useita elokuvia, jotka veivät katsojan keskelle sotaa. Tässä lainauksessa hän puhuu televisioelokuvastaan Sotaerakko (1972), jossa sodan mielettömyyttä kuvataan erakon kautta, joka elää syrjäisessä torpassa kissojensa kanssa. Tuntematon sotilas on hänen tunnetuin sotateoksensa ja luultavasti myös tunnetuin kaikista hänen elokuvistaan.

Tuntematon sotilas käsittelee Jatkosodan kokemuksia yhden komppanian näkökulmasta, alkaen sodan alkuvaiheista ja päättyen rauhansopimukseen. Tapahtumat ovat varmasti suurimmalle osalle tuttuja. Suomen sotahistoriaa käsitellään kouluissa, Väinö Linnan alkuperäisteos kuuluu pakolliseen lukemistoon, ja Edvin Laineen filmatisointi esitetään joka vuosi Itsenäisyyspäivänä. Uusimmastakaan versiosta ei ole kulunut montaa vuotta.

Elämme kuitenkin jo aikaa, jolloin on sukupolvia, jotka eivät ole koskaan tunteneet sotaa kokeneita sukulaisiaan. Suhtautuminen koko tapahtumiin on väistämättä erilainen ja etäisempi. Sen syvemmälle menemättä heidän kokemuksiinsa, Tuntemattoman sotilaan merkitys on ollut sodan nähneille sukupolville valtava.

Monille sen aikakauden edustajille Edvin Laineen Tuntematon sotilas (1955) oli jopa ainoa elokuva, joka löytyi – televisiosta nauhoitettuna – videokasetilta, ja Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas oli viimeinen elokuva, jota mentiin katsomaan ihan elokuvateatteriin asti.

Laineen elokuvaa pidettiin järestään oikeana filmatisointina. Aikanaan vastustettiin uutta versiota, ja sama toistui myöhemmin kolmannen version kohdalla. Edvin Laine itsekin kysyi Mollbergilta, miksi hän tekee elokuvan, joka on jo tehty. Itse näen, että jokaisella versiolla on paikkansa; jokainen lähestyy aihetta eri tavoin ja erilaisista motiiveista.

Mollbergin versiossa eivät show’ta varasta pelkästään aikansa tunnetut kasvot, vaikka niitäkin on mukana. Tämä tekee tapahtumista samaistuttavampia. Laineen versiota katsoessa näkee historiallisia sankareita menneiltä ajoilta, joita esittävät filmitähdet. Mollbergin iholle menevässä, käsivaralta lähietäisyydeltä kuvatusta taistelukohtauksesta välittyy aivan erilainen tunne.

Pirkka-Pekka Petelius on näkyvin elementti rikkomaan vaikutelman, vieraannuttamaan kokemuksen niille, jotka tuntevat hänet sketsihahmoistaan. Itselleni Apuva-mies ja Nunnukalailaa olivat ensimmäisiä muistikuvia kotimaisesta viihteestä. Ja pim pim pim pim pim pim pam! Kuinka häntä voisi ottaa tosissaan?

Poikkeuksellisen hyvä ohjaaja pystyy muovaamaan täysin erilaisesta näyttelijästä uskottavan roolihahmon. Steven Spielberg sai David Schwimmeristä vakuuttavan kapteenin Taistelutovereissa, ja Mollberg teki Peteliuksesta uskottavan kersantin – missään vaiheessa roolisuoritusta ei kyseenalaista. Mollbergin valvovan silmän alla niin kokenut kuin kokematon yltää yhtä hyvään ja uskottavaan, yhtä rujoon ja rähjäiseen. Kuvia ei kumarreta.

Laineen versio teki asiat toisin. Se on tyylikäs, ja sen yksittäiset kohtaukset ovat ikonisia. Moni voi nähdä ne mielessään ja lausua tunnettuja repliikkejä tai glorifioida Rokkaa. Rokan hahmo nostettiin jälleen kärkeen Aku Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa (2017). Mollbergin versiossa hahmot pidetään tarkoituksella etäisinä ja tuntemattomina – jokainen on yksi muiden joukossa. Jokaisen elämä on merkityksettömämpi. Tämä korostaa sanomaa, jonka Mollberg haluaa kertoa.

Mollbergin versio kritisoi sotaa ja näyttää sen mielettömyyden, esittää, kuinka siinä ei ole voittajia, ja uskaltaa haastaa Laineen isänmaallisen paatoksen pasifistisella viestillään. Voisi kuvitella, että sodan mielettömyyttä ja järjettömyyttä ei tarvitsisi enää korostaa. Mutta kun katsomme ympärillemme tänä päivänä, tajuamme, että sitä ei ikävä kyllä koskaan voi korostaa liikaa.

Mainittakoon vielä lopuksi, että Mollbergin Tuntematon sotilas on pisin koskaan tehty suomalainen elokuva, jos ei lasketa sarjoina esitettyjä tai useita elokuvia yhdisteleviä elokuvia. Myös kaksi muuta Tuntemattoman sotilaan filmatisointia löytyvät kymmenen kärjestä. Jos kolme tuntia on liikaa, ei muuta kuin katsomaan lyhäriksi referoitu dystopinen Tuntematon Redux (2017) jossa neukut ovat vaihteeksi kyborgeja!