Täällä kärsitään sinisävyisesti

Yllä oleva teksti on runomuotoinen kritiikki Kulttuurikonttorin gallerian Kärsimys-näyttelystä. Näyttely kokoaa yhteen 16 taiteilijan teoksia, joissa käsitellään kärsimyksen eri muotoja. Mukana on eri tekniikoilla tehtyjä teoksia maalauksista valokuviin ja veistoksiin.

Koska kritiikkini muoto – runo – on poikkeuksellinen, tuntuu tärkeältä hieman avata sen taustaa ja tekotapaa. Olen jo pidempään halunnut ravistella kritiikin perinteistä muotoa ja kokeilla, miten muuten kritiikkiä voisi kirjoittaa kuin totutun asiallisesti ja asiatekstimäisesti kritiikin kohdetta eritellen ja arvioiden. Tällaisella perinteisellä kritiikillä on ehdottomasti paikkansa ja arvonsa edelleen, mutta oma tuntumani on, että kritiikin muodolla leikittely voisi sekä tuoda esiin nyt katveeseen jääviä puolia taiteesta ja taidekokemuksista että houkutella kritiikin ääreen uutta yleisöä, jota tavanomainen kritiikki ei kiinnosta. Siispä kokeilemaan!

Valitsin tämän kritiikin muodoksi runon, koska se on itselleni luonteva kirjoittamisen muoto ja mahdollistaa radikaalisti erilaisen ilmaisun verrattuna tavalliseen kritiikin kieleen. Toisin kuin perinteinen kritiikki, runo voi olla aukkoinen, ilmava ja assosioiva. Runo saa olla monimerkityksellinen ja ajatuksesta ja kuvasta toiseen hyppelevä. Lisäksi runossa on tasoja, joita perinteinen kritiikki ei mahdollista: runoissa myös visuaalinen muoto eli sanojen asettelu ja niiden rytmi kantavat omia merkityksiään.

Runokritiikkini syntyi viettämällä vajaa tunti näyttelyssä jokaista näyttelyn teosta rauhassa katsellen. Katsellessani kirjoitin ylös teosten herättämiä sanoja, ajatuksia ja tuntemuksia, joista myöhemmin rakensin kritiikkinä toimivan runon. Runossa tuon esiin kokemuksiani ja havaintojani näyttelystä ja viittaan tavalla tai toisella jokaisen näyttelyyn osallistuvan taiteilijan teoksiin.

Toivon, että runokritiikkini avaa yhden uuden näkymän siihen, miten taidetta voi kokea ja miten siitä voi kirjoittaa. Jatkossakin kritiikeiltäni voi odottaa lähes mitä tahansa, sillä mitä olisikaan elämä, taide tai taidekritiikki ilman leikkiä ja kokeiluita.

Kärsimys-näyttely Konttorin galleriassa (Lukiokatu 16) 22.4.2025 asti.

Kirjoittaja: Salla Nieminen

Salla Talvikki Nieminen (s. 1988) on Hämeenlinnassa asuva monialainen taiteilija, joka työskentelee tanssin, esitystaiteen, valokuvan ja runouden välimaastoissa ja risteyskohdissa. Koulutukseltaan hän on taiteen maisteri, filosofian maisteri ja nykytanssija. Taiteellisen työnsä lisäksi Salla toimii hämeenlinnalaisen Tehdas tanssii -festivaalin toisena taiteellisena johtajana ja tuottajana sekä Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n jäsenlehti Liitoksen vastaavana toimittajana.

Salla kirjoittaa kritiikkejä kuvataiteesta, esittävästä taiteesta, omasta työskentelystään ja paikallisista tanssitaiteen kuulumisista. Lisäksi häntä kiinnostaa taiteilijuus työnä ja identiteettinä, taiteen ja taiteilijoiden asema yhteiskunnassa ja taidepolitiikka.