Siina Suutarinen ”Who you are”
”Kansainväliselle uralle tähtäävä laulaja ja säveltäjä Siina Suutarinen edustaa Suomen nuorta
jazzsukupolvea. Suutarinen tuo musiikkikentälle oman soundinsa tyylillä, joka on saanut
vaikutteita muun muassa perinteisestä ja modernista jazzista sekä soulista. Ihmissuhteet,
vahvat tunteet ja ympäröivä maailma inspiroivat häntä kirjoittamaan, ja näitä teemoja
kuullaan myös tulevalla debyyttialbumilla ”Who You Are”, joka julkaistiin huhtikuussa 2025
yhteistyössä Flame Jazz Recordsin kanssa.” – tiedote
Suomen nuorta jazz- sukupolvea edustava Siina Suutarinen tähtää kansainvälisille markkinoille ja sinne siivittää vastikään julkaistu debyyttialbumi Who you are, jonka kulttuurikyylä imaisi kuulokkeidensa välityksellä tietoisuuteensa. Suutarisen lisäksi albumilla esiintyvät suomalaisen jazzmusiikin nuoret kärkinimet: Johannes Granroth – kitara, Ilari Mäkelä – piano, Antti Ahoniemi – kontrabasso, Kasper Halttunen – rummut, Casimir Ekman – tenorisaksofoni, Oona Mattsson – alttosaksofoni ja Mikko Antila – vibrafoni (yhdellä kappaleella).
Jazz on tavallisesti tuonut mieleen sellaista hämärää, savuista klubimeininkiä, paksuja samettiverhoja ja tummia ääniä. Öisiä katujakin, lätäköistä heijastuvia katulamppuja ja taivasta kohti leijailevia savukiehkuroita. Sellaista meininkiä ei tältä levyltä löydy lainkaan. Boogie on päinvastoin valoisa, keveä ja vaivaton. Suutarisen ääni on nuori ja raikas, taipuisa ja pehmeä, ja se kiipeilee vaivatta sävelestä toiseen. Sellainen ääni, jota on ilo kuunnella.
Levyn sisältö on osin perinteistä dzääzz- meininkiä, kuinkas muutenkaan, mutta kaikessa siinä perinteisessäkin on sellainen valoisa ja tuore vivahde. Kun tyypillinen jazz heittää kuulijansa mielikuvissaan hämärille kujille ja öisille kaduille, vie tämä jazz valoisiin huoneisiin, suurten ikkunoiden ääreen, suurkaupungin kattojen ylle auringon kirkkaaseen valoon. Taivastakin näkyy ja lintuja sen sineä halkomassa. Ja sen perinteisen jazz- meiningin lisäksi levyltä löytyy vivahduksia R&B:sta ja soulintynkääkin. Ihmissuhteista inspiraationsa ammentavat rallit ovat kuin pieniä dialogeja, hienovaraisia ja herkkiä keskusteluja, siellä valoisassa kämpässä suurkaupungin kattojen yllä.
Valoisa boogie, tarttuvat, viehättävät melodiat ja taidokkaat soittajat kehystivät messevästi Suutarisen uniikin äänen, joka jäi itseasiassa aivoradioon soimaan. Tekisi melkein mieli sanoa, että nuori, puhdas ja raikas ääni on kuin kevätpuro vuoristossa ja sinisen silkkitakin helma, soliseva ja sileä. En kuitenkaan sano, sillä moinen lause on kuin satavuotiaan suusta. Muotoilen asian siis modernimmin: Suutarisen riemastuttavan raikas soundi on kuin viileä tuulenvire hellepäivän kääntyessä iltaan, taipuisa ja sulokas kuin kissa ja puhdas kuin vastasatanut lumi joulukuisena pakkaspäivänä. Niin se on.
