Rotterdamn ja Marilii: Dancing Shoes
Marilii ja Rotterdamn! törmäilivät toisiinsa musiikin parissa tuon tuostakin ja syntyi ajatus, josko tehtäisiin yhdessä joku menevä ralli. Niin lopulta tehtiin, Rotterdamn! sävelsi, sanoitti ja sovitti, ja Marilii lauloi. Ilmoille purskahti Dancing shoes, mielenkiintoinen kombinaatio kasarisoundeja, elvishenkistä Las Vegas- estetiikkaa ja heleää laulantaa.
Tanssikengät ovat hukassa ja niitä kehotetaan etsimään,” you need to find your dancing shoes, babe” kaikessa lyhykäisyydessään. Äänimaailma on hyvin depechemodemainen, mutta on siellä paljon muutakin, kun oikein kuuntelee. Ja minä kuuntelin, pää kuulokkeiden puristuksessa, naama keskittyneesti kurtussa.
Ensivaikutelma on kevyt, kasaripoptyyppinen, iloinen biletysralli, mutta ei se olekaan sellainen. Ainakaan minun korvieni mukaan. Siinä on joku melankolinen pohjavire, kummitteleva draamantynkä, aavistuksen verran laahaava kummitusboogie ja miksei olisikaan, kun tanssikengätkin ovat hukassa. Biisi on ikään kuin henkiolento kasarilta, aavemainen on ehkä oikea sana kuvaamaan tunnelmaa. Se on yhtä aikaa menevä, töppönen alkaa läpyttää laminaattiin kuunnellessa ja mielessä käy, jotta missäs ne omat karkelokengät ovat, mutta samaan aikaan kasaristi kaikuva miesääni ja videon elvismeininki, tuovat kummitukset kehiin. On kyllä paardit luvassa, mutta siellä on sitten haamuja myös. Eikä siis lainkaan negatiivisia haamuja, tämä hienoinen, pohjalla piileksivä synkkyys on kerrassaan riemastuttava vivahde. Pidän siitä. Unenomainen boogie.
Mariliin lauluääni ilahduttaa myös puhtaudellaan ja soinnikkuudellaan, se sopii oivallisesti yhteen Rotterdamn!in laulannan kanssa, tasapainoinen kokonaisuus kerrassaan. Selkeä artikulaatio on myös mieleeni, kursiivilaulu saa niskavillani pystyyn ja sellaiseen ei tässä lähdetä lainkaan. Joko sanoin että pidän siitä?
Ralli ennättää jo loppusuoralle, ennen kuin kasariklassikko saksofoni ilmaantuu mukaan. Ehdin jo huolestua, eihän nyt 80-lukuteemoilla voi leikkiä ilman Miami Vice- henkistä saksofonia. Se täytyy aina olla mukana, tuomassa auringonlaskutunnelmaa, muuten ei ole kunnollista. Nyt on kunnollista, saksofoni heittää neonpinkin auringonlaskun juuri sopivasti kappaleen loppumetreille ja kruunaa kokonaisuuden. Loppu on myös riemastuttavan yllättävä, ei jää leijailemaan vaan vaikenee äkisti. Videolla, joka on riemastuttava kokonaisuus Las Vegas- meininkeineen ja Elvis-kostyymeineen, ne kaivatut tanssitöppöset löytyvät juuri siinä kohtaa, kun soitto sammuu. Oli niitä haeskeltukin. Ja kyllä, tämä jää päähän soimaan. Menen nyt etsimään omat tanssikenkäni.
