Refusal- Congregation of the eyeless
”Lähemmäs 20 vuotta grindcorella sävytettyä death metalia murskaavasti vyöryttänyt Refusal julkaisee kolmannen levynsä Venomous Human Consept kesäkuun 6. päivä. Tulevalla albumilla yhtyeen musiikki on entistä monipuolisempaa mutta samalla myös armottomampaa tekstien antaessa raippaa koko ihmiskunnalle. Nyt täyspitkältä on julkaistu toinen single Congregation of the Eyeless, jonka sanoituksissa käsitellään ihmisten itsekeskeistä luonnetta ja rohkeuden puutetta astua esiin epäoikeudenmukaisuutta kohdattaessa.”
Tällaisen saatteen myötä, asetteli kulttuurikyylä grindgorella sävytetyn deathmetalvyöryn kuulokkeisiinsa ja käänsi volumen kohtuulliselle. Kaiken varalta. Ei varsinaisesti mitään meditaatiomusiikkia tämä ralli, oli ensivaikutelmani, kappale lähti kiukkuisesti laukalle heti ensi tahdeista, eikä hidastanut missään kohtaa. Vihaista tykittelyä alusta loppuun. Ikään kuin tämän tyylilajin edustajalta nyt mitään muuta voisi odottaakaan. Ei toki sillä, ettäkö olisin tämän, tai minkään muunkaan genren asiantuntija.
Vihaista, kerta kaikkiaan. Henkilökohtaisesti en ole karjuntalaulun lämmin ystävä, selkeämpi artikulaatio ja puhtaampi soundi miellyttävät enemmän kuin raivoisa huuto, mutta eihän tällaisia ralleja paulakoivuniemesti lauleta, joten henkilökohtaiset mieltymykset laulutekniikoiden suhteen asetettiin siististi sivuun ja kuunneltiin, miten raivokas ralli kulki ja kehittyi. Kuten luvattu oli, sanoituksissa käsiteltiin ihmisten itsekeskeistä luonnetta, sokeiden seurakunta katsoo mitään näkemättä, kaikki ovat todistajia ja kaikilla on verta käsissään. Paheksutaan epäkohtiin puuttumattomuutta, mikä oli ilahduttava teema, perinteisempien ”kaikki on kuolemaa ja pääni irtoa hetkenä minä hyvänsä”- vuodatusten sijaan. Kiukkuinen kannanotto, siitä minä pidin ja kun keskityin sanoituksiin, alkoi aiemmin vieroksumani huutolaulukin kuulostaa miellyttävämmältä. En lähtenyt silti laulamaan mukana. Vielä.
Congregation of the eyeless on siis ärhäkkä ääniseinämä, joka kirjaimellisesti vyöryy kuulijan päälle karjuen vihaisesti sanomaansa. Kuten genreen kuuluu. Melodisen ilotulituksen sijaan, ralli tarjoaa raivokkuutta, kuin suivaantunut luotijuna, joka painaa yhdeksänsataa lasissa läpi maiseman, väistämättä mitään ja pysähtymättä minnekään. Sellaisen pimeän, loppusyksyisen maiseman. Tämä kyseinen kappale toimisi loistavasti sellaisessa mielentilassa, kun suivaantuneisuus on ottanut vallan ja synkeä raivo sumentaa silmämunat. Silloin tulisi varmasti yhdyttyä lauluunkin.
Tykittelyterveisin, Kulttuurikyylä Kuula.
Juhani Paasipohja – laulu
Tero Pirhonen – kitara
Kalle Kuosmanen – kitara
Timo Pirhonen – basso ja taustalaulu
Aleksi Roitto – rummut
| DISKOGRAFIA Obey the Meat Grinder -demo (2008) Next to Nothing -demo (2009) Defining Peace -demo (2009) Where’s Your Heart? -demo (2010) Short on Ammo -demo (2011) Where’s Your Ammo? -kokoelma (2012) Grasp -demo (2012) Cannibal Instinct -demo (2013) Short on Grasp -kokoelma (2013) We Rot Within (F.D.A. 2016) Epitome of Void (Great Dane 2019) Venomous Human Concept (Time to Kill 2025) |
