Pepa Päivinen Peacepipe: Vihmoo 17.10.
Pepa Päivinen – saksofoni
Timo Kämäräinen – kitara
Ville Herrala – basso
Mikko Hassinen – rummut
Suomalaisen jazzin kentällä merkittävän uran tehnyt saksofonisti-huilisti Pepa Päivinen julkaiseee kolmannentoista albuminsa perjantaina 17.10. Päivinen tunnetaan ennakkoluulottomana multi-instrumentalistina ja Peacepipe- yhtyeesä häntä täydentävät kolme pitkän linjan huippumuusikkoa, joten odotettavissa on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kerrassaan oivallista jazz-ilottelua. Vihmoo- nimeä kantavalta levyltä julkaistiin syyskuun lopulla pientä esimakua Tryin- nimisen singlejulkaisun muodossa ja sen kautta kulttuurikyylä imeytyi Päivisen ja Peacepipen maailmaan. Kappaleen kantavana teemana kerrottiin olevan vastahyökkäys päin kapeakatseisuutta ja suvaitsemattomuutta, eikä sen parempaa teemaa äkkiseltään keksi vanha Erkkikään. Kuulokkeet päähän siis.
Trying osoittautuu jazz-kappaleen sijasta seikkailuksi saksofonin johdolla. Raivokas puhallin tuuttaa alkuun kuin TV-visailun tunnari ja taustalla väijyy badass-basso, odottaen tilaisuutta imaista hillitön saksofoni mukanaan kellarin hämärän treenikämppään. Tilaisuuden tultua basso kaappaa torven matkaansa, mutta ärhäkkä foni pakenee ja vie kuulijan videopelityyppiselle tasohyppelylle. Kuulija voi miltei nähdä, miten instrumentti kirmaa välkkyvässä maisemassa, rockhenkisen badass- boogien väijyessä taustalla. Villiä menoa, kertakaikkiaan.
Hetkittäin saksofoni ottaa kitarankaltaisen muodon, se tykittelee kuin Ynkkä konsanaan ja muljahtaa sitten seesteisemmäksi, taiteelliseksi, tuuttaillen tyylikkään sivistyneesti kuin coctail-kutsuilla. Pahisboogie seuraa yhä, ärhäkkä häivähdys raivokasta rockia kulkee mukana sinnikkäästi ja onnistuu sekä jahtaamaan, että johtamaan soittoa saman aikaisesti. Mielikuvissa saksofoni seikkailee sarjakuvassa, värikkäiden ruutujen välkkuessä ohi ja vauhdin kiihtyessä yhä hurjemmaksi. Mielessä käväisee, että tähän ralliin jos musiikkivideo tehtäisiin, niin se olisi ärhäkin ikinä.
Trying on hillitön, virtuoosimainen ryöpsähdys, vuoristorata joka pitää kuulijansa tiukasti otteessaan alusta loppuun saakka. Vastahyökkäys kapeakatseisuutta ja suvaitsemattomuutta päin on todellakin onnistunut, tämän tykityksen jälkeen moisista ei ole jäljellä märkää länttiäkään. Instrumentti-ilottelun kruunaa loppuun sijoitettu riemastuttava, odottamaton huudahdus, joka sai kuulijan virnistelemään kuin metsänpeikko. Loistokasta. Jos johdatus albumin maailmaan on tätä luokkaa, eivät ne muutkaan rallit voi olla muuta kuin loistokkaita.
Livenä tätä raivokasta menoa pääsee väijymään levynjulkaisukonserteissa Tampereella 1.11., Joensuussa 5.11., Outokummussa 6.11. ja Savonlinnassa 7.11.
