Nainen, joka muuttui hämähäkiksi ja painiva pari
MANGI: GAIA
TARGET Helsinki: BUSKING
Tehdas tanssii- festivaali tarjoili jos jonkinlaista karkeloa kaupunkilaisten iloksi ja allekirjoittanutkin
vaappui väijymään kehollista ilmaisua lauantaina 4.8. linja-autoasemalle.
Tunnustettakoon taas heti alkuun, että tanssi taiteenlajina on varsin vierasta maaperää, toki olen
karkeloinut kansalaisopiston tanssitunneilla ja ysärillä discoissa, mutta siihen se sitten on jäänytkin.
En siis tiennyt lainkaan mitä odottaa, kun asettauduin vanhaan odotussaliin aseteltuun
tuolirivistöön väijymään.
Verhon takaa ilmestyi nuori nainen, joka käveli edestakaisin soitellen metallisia kelloja. Yhä
nopeammin ja nopeammin, kunnes lopulta pyöri hurrikaanina kellot kilisten, eikä musiikkia kuulunut
mistään. Vangitsevaa väijyttävää, tuumin ja mietin salaa, taipuisiko oma kroppani moiseen
liikehdintään, jos salaa kotona kokeilisin. Tuskin, mutta ajatus jäi kytemään.
Sitten tanssija laski kellot käsistään ja kaiuttimista kuului luontoääniä. Ilahduin kuullessani
sammakot ja vielä enemmän ilahduin, nähdessäni tanssijan liikkuvan näiden äänten tahtiin. On siis
mahdollista tanssia sammakoiden tahtiin ja vieläpä sulokkaasti, tämä on nyt todistettu.
Tämä tanssija siis karkeloi raivokkaasti luonnon äänten tahtiin ja se oli kerrassaan lumoavaa
katseltavaa. Tai ehkä tässä yhteydessä ei voi puhua karkeloimisesta, hän tulkitsi kehollaan ääniä,
joita kaiuttimista tulvi, se lienee sopivampi ilmaus. Oli sammakoita, variksia, tikka koputtelemassa
puun runkoa, pörriäisiä, myrskytuulia, sadetta, mitä ikinä luonnossa voikaan kuulla.
Ja kaikki nämä luonnonilmiöt, tanssija toi näkyviin liikkeen kautta. Se oli vaikuttavaa. Tuijotin tuolini
reunalla, miten hän muuttui sateeksi ja ropisi lattiaan, miten myrskytuuli riepotteli häntä kuin
koivunlehteä ja aivan erityisen suuriksi silmäni pullahtivat, kun hän tipahti äkisti lattiaan ja muuttui
hämähäkiksi. Tämä on toki oma tulkintani, en tiedä oliko sen nimenomaisen kohtauksen tarkoitus
kuvastaa hämähäkkiä, mutta sellaisen minä siinä näin.
Taas kävi mielessä ihailun- ja uteliaisuuden sekainen miete, josko moiseen voisi itsekin taipua. Todennäköisesti ei, sellaiseen
asentoon ei kansalaisopiston tanssituntitaustalla tipahdella, mutta hilpeä mielikuva se kyllä oli. Tämä oli kerrassaan oivallinen ensikosketus siihen, mitä tanssi ja kehollinen ilmaisu voi olla,
kaltaiseni tanssiturnipsin käsitys tästä lajista uudistui täysin. Suosittelen lämpimästi kaikille
muillekin turnipseille.
Tämä lumoava tanssija, Kornélia Mangi on freelancer-taiteilija, opettaja, tiedottaja ja
permakulttuurisuunnittelija. Mangi on kotoisin Unkarista mutta asuu nykyään Tampereella. Hän on
nykytanssija, joka on suorittanut tanssin kandidaatintutkinnon pääaineenaan kansantanssi
(Hungarian Dance Academy, 2014) ja baletinopettajan maisterintutkinnon (Hungarian Dance
University, 2017).
Tämän hurmaavan esityksen jälkeen, siirryttiin urbaanimpaan miljööseen. Vanha kunnon
bussiasema toki pysyi ennallaan, mutta kaiuttimet suolsivat ilmoille betoniviidakon soundeja ja
tanssijat Natasha Lommi ja Elina Häyrynen astuivat estradille. Esittelytekstin mukaan ”BUSKING
(eng. katuesiintyminen) on Elina Häyrysen ja Natasha Lommin paikasta toiseen julkisissa tiloissa
siirtyvä nykytanssiduetto. Teos tuo arkipäiväisen elämän keskelle palan tanssitaidetta ohikulkijoiden kohdattavaksi.
BUSKING syntyi halusta tehdä tanssitaiteilijan työtä ketterästi ilman
seiniä, tiloja ja rakenteita sekä tuoda taidetta lähelle. Teos pohjaa vahvasti myös esiintyjien pitkään
yhteiseen tanssihistoriaan, keskinäiseen luottamukseen ja sanattomaan kommunikaatioon. ”
Ja kyllä, juuri näin se meni, taide tuli lähelle ja esiintyjien pitkä yhteinen historia näkyi. Esityksen
alussa, tanssijoiden hidastetut liikkeet ja pysähtyneet asennot urbaaniin mölyyn yhdistettyinä, loivat
hienon kontrastin ja voin vain kuvitella miten messevä näky se onkaan ollut julkisella paikalla, kun
ihmiset kiirehtivät tahoilleen. Taustameteli vaihtui musiikkiin, liikkeet yltyivät hurjemmiksi ja välillä
niskani nyrjyi, kun en tiennyt kumpaa kieppuvaa hahmoa tuijottaisin.
Tässäkään ei ollut niitä elementtejä, joita perinteiseen tanssiesitykseen ajattelisi kuuluvan, mutta ei
tämä mitään perinteistä ollutkaan. Tanssijoiden saumaton yhteistyö oli upeaa seurattavaa, välillä
meininki yltyi painiotteluksi jopa ja siinä kohtaa kävi mielessä, että ovatkohan vartijat puuttuneet
esitykseen julkisella paikalla tajuamatta, että kyseessä on tanssitaide eikä välienselvittely.
Tämän tanssitaidepläjäyksen jälkeen, olin sekä huomattavasti vähemmän turnipsi kehollisen
ilmaisun suhteen ja huolestuttavan innoissani selaamassa Vanajaveden opiston tanssitarjontaa. Ja
kyllä, kotiin päästyäni kokeilin sitä hämähäkkiasentoa. Vaatii harjoittelua. Kosolti.
