Hämeenlinnan Miniteatteri on ammattijohtoinen lasten ja
nuorten harrastajateatteri, joka toimii Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämässä
studioteatterissa. Harrastajia on vuosittain noin 160. Miniteatteri valmistaa 2-3- näytelmää
vuodessa, sekä antaa teatteri-ilmaisuopetusta.
Kesäksi teatteri muuttaa Aulangon puistometsässä sijaitsevaan Graniittilinnaan.
Vuosien varrella Miniteatteri on osalllistunut useille teatterifestivaaleille Suomessa ja
ulkomailla.
Teatteri sai alkunsa vuonna 1957 Hämeenlinnan Teatterikerhon nuorisojaostosta ja on
toiminut kunniakkaasti kohta 70 vuotta.
Liisa Ihmemaassa on alkujaan Charles Lutwidge Dodgsonin alias Lewis Carrolin vuonna
1865 kirjoittama lasten romaani. Alunperin Dodgson kertoi tarinan Liisasta tuttavaperheen
lapsille vuonna 1862, yksi lapsista oli nimeltään Alice (Liisa), josta tuli tarinan päähenkilö.
Alice myös halusi, että Dodgson kirjoittaa tarinan kirjaksi.
Tänä kesänä, 162 vuotta myöhemmin näytelmä nähdään Graniittilinnan raunioilla
Hämeenlinnan Aulangolla. Linnanrauniot ovat Hugo Standerskjöldin vuonna 1887
rakennuttamat, joten ikää on runsaasti niin esittämispaikalla kuin näytelmällä

Alkuperäisteos: Lewis Carrol
Dramatisointi: Jarmo Lintunen
Ohjaus: Suvi Seppälä
Tekninen tuotanto: Mikko Myllyniemi
Rooleissa: Venla Jokinen, Ella Christophe, Anna Damskägg, Marja Löyttyjärvi, Unna
Oranne, Inkeri Pylkkänen, Olga Pylkkänen, Sohvi Jussila, Emilia Koskinen, Verna Ripatti

Aivan tavallinen tyttö Liisa tupsahtaa aivan tavallisena päivänä keskelle mahdotonta menoa.
Kani tulee vauhdilla näyttämölle ja sillä on kiire, kiire, kiire ja kyydistä putoaa pussi, josta
ilmaantuu Mörökölli. Tästä alkaa huima seikkailu Ihmemaassa, jossa kaikki asiat ovat aivan
päälaellaan ja pähkähullusti.

Meidän katsoja kuntaamme kuului isoäiti ja 7-vuotias tuleva koulutyttö. Graniittilinnaan
saapuminen oli jo pieni jännittämisen paikka, pimeän, kostean ja mystisen linnankäytävän
läpi saavuimme aurinkoiselle teatterialueelle. Tulimme hyvissä ajoin ja ehdimme ihastella
maisemia linnan torneista, sekä hiukan tutustua ympäristöön. Päivä oli kuuma ja aurinko
paistoi katsomoon vielä illallakin, mutta onneksi löysimme ylhäältä männyn oksien alta
varjoisat paikat.
Katsomo täyttyi vähitellen lähes viimeistä paikkaa myöten. Suurin osa katsojista oli
meidänlaisiamme komboja- isovanhempi lapsenlapsi-, joten lapsenmielisiä katsojia oli
runsaasti.
Näytelmän alku oli odottavan jännittävää, yleisö istui hiirenhiljaa jonkin aikaa, mutta
näytelmän edetessä alkoi kuulua huokauksia ja naurunpyrskähdyksiä, muutoin katsojat- isot
ja pienet- jaksoivat seurata näytelmää tarkasti ja mielenkiinnolla.
Nuoret näyttelijät suoriutuivat hienosti rooleistaan,Venla Jokisen Liisan valtavaa
repliikkimäärää täytyi ihailla, hän oli lähes koko ajan näyttämöllä ja vuorosanat olivat osin
hyvin pitkiä. Valtavan hieno suoritus oli myös Ella Christophen esittämällä Mörököllillä,
liukkasti hän vilahteli ylös ja alas kissamaisen notkeasti ja ilkikurisesti ja oli niin ilkeä kuin
vain Ihmemaassa voi olla.

Kahden hengen ryhmämme 7-vuotias oli erityisen ihastunut Marja Löyttyjärven
Kuningattareen, pää poikki käskyt olivat erityisen hauskoja hänen mielestään. Kuningattaren
hiukset ja puku herättivät myös ihastusta, koska olivat niin upeita pienen tytön mielestä.
Unna Oranne Herttuattarena oli myös mainio, nuorempi katsoja lauloi pitkään Herttuattaren
“aapuuaaaa”- laulua. Oikeudenkäynti oli riemastuttavaa katsottavaa , todistajineen
päivineen.
Olimme yhtä mieltä mainituista roolisuorituksista, isoäiti ihaili myös Marja Löyttyjärven Pulu
Kyyhky roolia.
Kaikki olivat mainioita omissa osissaan ja näytös kulki rivakasti eteenpäin hulluudesta
toiseen.
Väliaika oli riittävän pitkä, jotta kaikki saivat rauhassa ostaa ja nauttia virvokkeita.
Näytelmäsuoritus lipunmyynnistä poistumiseen sujui todella mallikkaasti ja ammattitaidolla.

“Aulangon Satuteatteri” on kuulunut vuosikymmenet ja kuuluu edelleen kiinteänä osana
hämeenlinnalaiseen kesäkulttuuriin ja näytelmät ovat olleet aina tasokkaita ja huolellisesti
tehtyjä ja pitävät sisällään myös ajankohtaisia asioita.