Vänskän Musta Kuu kertoo tarinan ihmisyyden pimeimmistä puolista, syyllisyydestä, vastuusta ja salaisuuksista. Kertomus sijoittuu Keski-Suomen kesäiseen mökkikylään, johon rantautuu useampi eri lähtökohdista tuleva ihminen etsimään luonnon rauhaa. Eristäytynyt mökkikylä ja sen lähistöllä sijaitseva muinainen uhrikivi tarjoavat herkullisen miljöön tapahtumille jotka alkavat arkisesti ja päättyvät verisesti.

Keski-Suomessa oleva mökkikylä saa vieraakseen Annukan, elämäänsä tylsistyneen perheenäidin joka haluaa miettiä mitä elämältään oikein haluaa. Sekä Jaken ja Erkan bändeineen, jotka yrittävät etsiä eristäytyneenä itseään ja toisiaan, sekä erityisesti rajoja holtittomaksi käyneelle Jakelle jonka elämäntavat ovat viemässä pohjan koko bändin imagolta. Annukan ja bändin lisäksi mökkeilemässä on enemmän sivuhahmoiksi jääviä ihmisiä, joiden tehtävä tarinassa on lähinnä viedä juonta eteenpäin omalla roolillaan. Annukan tarina alkaa jo kotoa, lomalle lähdön aamuna, jolloin hän joutuu vastailemaan hysteerisen ja vainoharhaisen äitinsä epäilyihin siitä, että Annukka ei ole koskaan rakastanut perhettään kun haluaa mennä yksin lomalle. Vaikka Annukka selvittää tilanteen ja jättää äitinsä isänsä hoidettavaksi, on aamu pilalla ja lomalle lähtö ei ole yhtä rentouttavaa kuin mitä hän olisi toivonut. Äidin sanat vaikuttavat erityisen paljon, koska Annukka kipuilee kysymyksen kanssa jota hän ei edes uskalla sanoa ääneen – rakastaako hän oikeastaan perhettään? 

Annukka tuntuu ajautuneen perheenäidiksi kuin unessakävelijä, ja nyt hän on alkanut herätä. Suurelta osin Musta Kuu käsitteleekin tätä Annukan heräämistä ja mitä siitä aiheutuu. Mökkikylän uhrikivi ja alueen synkkä historia peilaavat Annukan pyristelyä kasvaa omaan voimaansa, omaksi itsekseen. Samanlaista metamorfoosia peilaavat myös kirjassa hyvin keskeisessä roolissa olevat mustat perhoset. Annukan elämän käännöskohta ja Kapeenkärjen mystinen luonne alkavat nivoutua yhteen enemmän ja enemmän kirjan edetessä. On kuin Kapeenkärki olisi odottanut Annukkaa, ja Annukka olisi kaivannut Kapeenkärkeä. Heti kun Annukka kohtaa ensimmäisen mustan perhosen alkaa tarinan sävy saada synkkiä ja mystisiä elementtejä, on kuin kesäiseen metsään olisi laskeutunut yhtäkkiä hämärä. Yhtä nopeasti kuin ilmiö alkoi, se myös päättyy, ja Annukka päättää jatkaa lomaansa epäilyistään huolimatta. Ensimmäisenä aamuna Annukka kuulee kuinka metsä hengittää, kuin koko paikka olisi jollain oudolla tavalla elossa ja tietoinen hänen läsnäolostaan. Myös muut mökkikylän vieraat huomaavat Annukan metamorfoosin – hänen viehätysvoimansa on jotain ylimaallista ja täysin odottamatonta. Annukan punaiset hiukset ovat hetki hetkeltä punaisemmat, ja hänen vaikutuksensa miehiin on koko ajan voimakkaampi. Annukka tuli etsimään itseään ja voimaansa, ja Kapeenkärki antoi hänelle voimaa. Se, löysikö Annukka itsensä vai ei jää tarinassa epäselväksi.

Kapeenkärjen lomamökkialue on ollut historian aikana usean murhenäytelmän tapahtumapaikka, viimeisimpänä paikkaa ovat veristäneet muutama vuosikymmen sitten tapahtunut perhemurha ja katoaminen. Yksi tarinan kertojahahmoista onkin Vesa, mies jonka perhe oli surman uhrina ja jonka äiti oli surman tekijä ja katosi metsän pimeyteen. Jaken bändikaveri Erkka vietti murhakesänä viimeisen kesäloman isänsä kanssa mökkikylässä, mutta koska hän oli lapsi hän ei ole tietoinen murhan yksityiskohdista. Vesa on, ja hän yrittää varoittaa mökkiläisiä useaan kertaan aavistuksestaan ettei äiti ollutkaan vain seonnut, vaan Kapeenkärjellä ja paikan historialla oli asian kanssa jotain tekemistä. 

Kirjan puolivälissä tarinaan nivoutuu yhteen paikan historia myös vuosisatojen takaa. Vuonna 1678 Aune Tuomaantytär muutti Kapeenkärkeen ja alkoi toimittaa välskärin ja rohdonkeittäjän roolia yhteisössä. Hän jäi kuitenkin uutena asukkaana ulkopuoliseksi ei vain kirjaimellisen ulkopuolisuutensa vuoksi, vaan myös siksi että kylän naisväki huomasi miten miesten katseet viipyilivät Aunen punaisissa hiuksissa. Vihamielisyys kääntyi pian tihunteoksi ja Aune sai tietää olevansa yhteisössä kutsumaton vieras. Pian seutua alkoi vaivata huono onni, tuli sairauksia jotka vain Aune osasi parantaa, sadot olivat huonoja ja erilaiset onnettomuudet koettelivat kyläläisiä monella tavalla. Oudot ilmiöt kuten kesken päivän laskeutuva yö ja mystiset mustat perhoset lisäsivät kyläläisten kokemusta siitä, että Aune Tuomaantytär oli tuonut mukanaan kirouksen. Kylän yllä leijaileva outo ja painostava ilmapiiri oli vahvimmillaan kuun vähetessä, ja pian moni kyläläinen ei uskaltanut nukkua ollenkaan mustan kuun yönä. Jotkut kylän vanhimmista uskoivat että mustat perhoset olivat muinaisten tarujen Kuumeita ´kuun syöjiä´ jotka pimensivät kuun ja päästivät pimeyden voimat valloilleen. Kyläläiset pohtivat oliko tämä kaikki rangaistusta siitä että he olivat tuoneet kristinuskon paikkaan joka oli muinaisina aikoina pyhitetty toisille voimille.

Mökkikylän eristykseen päätyneen bändin keulahahmo Jake ottaa roolinsa rokkarina hyvin vakavasti – Jake riehuu kännissä, käyttää aineita ja makaa bändäreiden kanssa. Jaken elämäntavat ovat kuitenkin viemässä bändin maineen ja bändikavereiden kärsivällisyys on loppumassa. Jaken paras ystävä Erkka on myös bändissä, ja heti tarinan alkumetreiltä asti on selvää että Jaken ja Erkan välillä on sopimus. Erkka on vastuussa Jakesta, he molemmat tietävät sen ja näin asia on sovittu. Lukija ei kuitenkaan saa heti tietää miksi ja miten tämä sopimus on luotu, tätä informaatiota kerrotaan tipoitellen samalla kun Jaken ja Erkan erikoislaatuinen dynamiikka ja heidän erikoislaatuiset luonteensa avautuvat kirjan edetessä. 

Erkka ja Jake ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta asti, ja he ovat kasvaneet yhteen epäterveellä tavalla. Jake on erityisen kiintynyt Erkkaan, ja laittaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan Erkan harteille kohtuuttoman paljon. Erkka on kyllästynyt tähän ahdistavaan dynamiikkaan ja yksi bändin mökkireissun tarkoitus onkin tehdä selvä ero sen välille, mistä Erkan elämä alkaa ja Jaken elämä loppuu. Vaikka mökkireissun tarkoitus on lähentyä bändinä ja rentoutua yhdessä, Jake pyytää mukaan myös parikymppisen Auroran. Jake ei itsekään osaa selittää miksi oli niin tärkeää että Aurora tulee matkalle mukaan, ja tilanteessa ja sen motiiveissa tuntuu olevan jotain mystistä ja hämärää. Lukijalle syntyy mielikuva siitä että mökkikylään saapuneet ihmiset eivät olekaan niin sattumanvaraisia kuin olisi voinut kuvitella. Kenties Kapeenkärki tietää kenet se tarvitsee ja houkuttelee uhrinsa paikalle?

Jo parin mökkipäivän jälkeen todellisuus alkaa rakoilla. Pieniä rakoja on näkynyt jo alusta alkaen, mutta ne olivat vielä selitettävissä olevia mielikuvia ja kauhun tunteita. Mutta kun pari mökkiläistä katoaa ja Jake ja Erkka lähtevät hakemaan apua, tie heidän edessään venyy mahdottoman pitkäksi. Vaikka mökkikylän omistajan talolle on matkaa viisi kilometriä, he voivat ajaa vaikka kuinka pitkään eikä taloa vieläkään näy. Metsä ei halua päästää heitä lähtemään, eivätkä kännykätkään ota yhteyttä muihin kuin mökkialueella jo oleviin puhelimiin. Kapeenkärki on saanut heidät loukkuun, ja tästä alkaa käsittämätön tapahtumasarja joka päättyy vereen ja kuolemaan.

Musta Kuu kertoo eheän tarinan menneisyyden tekemästä tahrasta paikkaan, ja siitä miten tuo tahra saattaa kaikua ikuisuuden läpi nykyisyyteen asti. Tämän mystisen puolen lisäksi kirjassa puidaan läpi vastuuta erityisesti perheestä ja muista ihmisistä, mutta myös vastuuta omista valinnoista. Kuinka paljon aikuinen ihminen voi oikeastaan ajatella ajautuneensa elämään jossa ei ole tyytyväinen? Kuinka monet tehdyt valinnat voi laittaa muiden miellyttämisen piikkiin, missä vaiheessa ihmisen pitää ottaa vastuu itselleen rakentamasta vankilasta? Mustan Kuun tarinaa värittävät myös salaisuudet ja sanomattomat asiat, kuten Vänskän esikoisteostakin. Annukan suhde perheeseensä on sanomattomien asioiden verhon takana. Jakea ja Erkkaa sitoo yhteen yhteinen salaisuus, joka on myöskin syy sille että heidän suhteensa on rakoilemassa. Vanha velka roikkuu heidän molempien pään yläpuolella, ja tämä mökkireissu selvittää kaikki solmut ja avaa kaikki haavat.