Leikittelyä rooleilla ja odotuksilla
Aulis Harmaala
Paperinukkeja ja eläinsatuja
2.3.-25.3.2025
Konttorin galleria
ma-su 11-18
Aulis Harmaalan näyttelyssä Eläinsatuja ja paperinukkeja Konttorin galleriassa leikitellään rooleilla ja rikotaan niitä. Näyttely koostuu pienistä, värikkäistä öljymaalauksista, joissa nähdään sekä eläin- että ihmishahmoja. Hallitseva visuaalinen elementti näyttelyssä ovat paperinuket, joka on läsnä sekä monissa maalauksissa että yleisölle suunnattuna askartelupisteenä, jossa vierailla on mahdollisuus askarrella näyttelyn teeman mukaisesti oma paperinukkensa ja kiinnittää se gallerian seinään. Ensimmäisinä päivinä seinälle onkin jo kertynyt riehakas kokoelma katsojien luomia paperisia ihmis- ja eläinhahmoja vaatteineen ja asusteineen!
Näyttelyn teokset jakautuvat – näyttelyn nimen mukaisesti – kahteen: eläinaiheisiin maalauksiin ja paperinukketeemaa käsitteleviin maalauksiin. Eläinaiheisissa maalauksissa eläimet asettuvat osaksi maalattua maisemaa ja saavat symbolisia merkityksiä. Maalaukset tuntuvat tarinallisilta ja niiden nimet merkityksillisiltä: maalaus, jonka etualalla kurnuttelee suuri sammakko, on saanut nimekseen ”Ottakaa kiinni prinssi, jota suutelin!” (2024) ja elefantti astelee suomalaisessa mäntymetsässä maalauksessa ”Kuka on maahanmuuttaja?” (2024). Maalausten reaalimaailmasta poikkeava värikylläisyys ja surrealistiset näyt (järveen uppoava kuumailmapallo, toisiaan katseleva hanhi ja siivekäs, alaston mies vesirajassa) luovat sadunomaisen maailman, joka kuitenkin kurkottaa käsittelemään maahanmuuton kaltaisia arkimaailman ilmiöitä.
Näyttelyn paperinukketeemaa kuljettavissa maalauksissa nähdään ihmis- ja eläinhahmoja, joiden rinnalle on maalattu vaatteita, asusteita ja naamioita kuin paperinukeille pukineita. Usein asut sopivat ensisilmäyksellä ja konservatiivisesti ajatellen huonosti yhteen taulujen hahmojen kanssa: esimerkiksi mieheksi olettamilleni hahmoille on tarjolla runsaasti ihania, koristeellisia mekkoja, koiralle miesten alushousut, naishahmolle karhunaamari ja mustalle karhulle sievän vaalean tytön kasvot. Hahmot on maalattu useimmiten suoraan edestäpäin ja ne seisovat yksiväristä taustaa vasten hieman hölmistyneen oloisina, kuin odottaen katsojan tarttuvan toimeen ja päättävän, millaisiin vaatteisiin hahmot puetaan. Näin voi tietenkin tehdä vain mielikuvituksessaan, mikä onkin kiinnostava harjoitus: millaisia tunteita minussa herättää vaikkapa ajatus parrakkaasta mieshahmosta puettuna vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon ja miksi?
Teoksiin maalatuille asuille ja asusteille voi etsiä erilaisia tulkintoja. Edustavatko ne ehkä hahmojen toiveita ja haaveita vapaammista (sukupuoli)rooleista tai kenties salattuja, tukahdettuja puolia? Itse huomasin samaistuvani vaaleanpunaiseen maalaukseen huolellisesti laittautuneesta naishahmosta, jonka viereen on maalattu mörököllin näköisen karhun naamio. Niinpä niin – ulkokuori voi olla hallinnassa ja kaikkien odotusten mukainen, mutta sisällä vaanii aina jotain karvaista ja mörisevää.
Näyttely esittää ihmisyyden tietoisena, sosiaalisten ja kulttuuristen normien rajoittamana roolileikkinä. Millaiseen rooliin sinä aamuisin pukeudut, ja kuinka paljon siitä on ollut tietoista valintaa? Mitä sen ulkopuolelle ehkä on jäänyt, katveeseen?
Aulis Harmaalan Eläinsatuja ja paperinukkeja Konttorin galleriassa (Lukiokatu 16) 25.3.2025 asti.
