pe 5.7.2024

---

HAUHON KIRKKO klo 19

Aarne Pelkonen, baritoni
Juho Alakärppä, piano

Schubert – Sibelius

Baritoni Aarne Pelkonen on nuoren polven menestyneimpiä ja kysytyimpiä ooppera- ja konserttilaulajia Suomessa. Hän on opiskellut laulua mm. Sibelius-Akatemiassa, Berliinissä ja useilla mestarikursseilla. Hän voitti Lappeenrannan laulukilpailun 2013 ja kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun 2015. Hän on kuulunut Oldenburgin oopperan solistikuntaan, debytoi Suomen kansallisoopperassa 2019 Jaakko Kuusiston Jää-oopperassa, muita rooleja ovat olleet mm. Mozartin Taikahuilun Papageno ja Puccinin Turandotin Ping.

Hän on tehnyt yhteistyötä pianisti Juho Alakärpän kanssa 10 vuotta ja heidät on palkittu useasti kansainvälisissä kilpailuissa. Pelkonen on Suomen Lied-akatemian perustajajäsen.

Pianisti Juho Alakärppä opiskeli pianomusiikkia, kamarimusiikkia ja Lied-musiikkia Sibelius-akatemiassa, Kölnin ja Münchenin musiikkikorkekouluissa sekä Wienin musiikki-yliopistossa. Juho on tehnyt yhteistyötä useiden menestyneiden suomalaisten ja ulkomaalaisten laulajien ja instrumentalistien kanssa. Hänen lied-pianisminsa on palkittu moneen otteeseen. Hän on Suomen Lied-akatemian perustajajäsen ja toimi Aarne Pelkosen kanssa yhdistyksen järjestämän, Lied-musiikkiin keskittyvän Laulun valo-festivaalin taiteellisena johtajana.

Näiden kahden menestyneen taiteilijan konsertti kuultiin Hauhon kirkossa viimeisenä klassisen musiikin konserttina tämänvuotisilla Hauhon musiikkijuhlilla. Korkeatasoinen musiikki on hellinyt kuulijoita suomalaisessa suvessa kuluneen viikon ajan. Last Songs konsertissa kuultiin Schubertin ja Sibeliuksen säveltämiä lauluja.

Muutoin niin erilaisia säveltäjiä yhdistää tässä ohjelmassa heidän viimeisiksi jääneet laulukokoelmansa. He elivät eri aikakausilla ja erilaisissa elämäntilanteissa. Schubert jätti jäähyväisiä laulujen myötä elämälleen, Sibelius siirtyi sävellys työssään muihin teoksiin ja jätti laulujen tekemisen pois. Schubert sävelsi Hauholla esitetyt laulunsa kuolinvuotenaan ja laulun Taubenpost (Kyyhkysviesti) hän kirjoitti kuukautta ennen kuolemaansa.

Sibeliuksen viimeinen laulukokoelma, “Kuusi laulua op 90” syntyi ensimmäisen maailmansodan vuosina, sisällissodan kynnyksellä. Yksinlauluihin hän kuitenkin palasi myöhemmin ainoastaan muutaman kerran yksittäisten teosten muodossa.

Kummankin säveltäjän lähtökohtana on ollut Lied-musiikille ominaiseen tapaan saada runo soimaan rikkaasti ja tasapuolisesti. Lauluja yhdistävä havaittavin teema on kaipaus. Schubertin laulut kuuluvat hänen “ Schwanengesang – kokoelmaansa” (Joutsenlaulu) , jotka on sävelletty Ludwig Rellstabin, Heinrich Heinen ja Gabriel Seidlin runoihin.

Rellstabilta on kaikkiaan seitsemän laulua, Lemmenviestillä aloitettiin, lämmittämällä yleisöä seuraavalla kauniilla aloituslauseella: “Soliseva puro, hopeinen ja kirkas, rakkaani luokseko kiiruhdat iloisena? Oi uskottu virta, ole lähettini ja vie täältä kaukaa viestini.”

Soturin aavistus-laulu lähti liikkeelle hitaahkosti:” Makaa syvässä unessa ympärilläni aseveljien joukko” ja jatkuu rakastetun kaipuulla.

Pelkosen äänestä kaikuvat kaipauksen kyyneleet, laulu loppuu kauniiseen ja kaipaavaan – Gute Nacht toivotukseen.

Juho Alakärpän piano soi niinkuiin vain Schubert voi soida kirkkaita juoksutuksia ja synkkiä sointuja vuorotellen, hyväillen laulajaa. Aarne Pelkosen baritoni soi kauniisti ja vaivattomasti, hän lauloi sanat selkeästi , kuulija pystyi kohtuudella seuraamaan suomenkielisen tekstin kanssa laulujen sanomaa ja etenemistä.

Kaipaavia loppuja löytyi lähes kaikista lauluista Frühlingssehnsucht (Kevätkaipuuta) loppuu :“..Kuka viimein laannuttaisi riepovan kaipuun? Vain sinä avaat kevään rinnassani, nur du “.

Myös kaihoisia alkuja oli joissain lauluissa, kuten Serenadi : “ Luoksesi liitävät yössä hiljaa minun lauluni. “ Aufenthalt(Majani)- laulussa saimme esimakua Pelkosen valtavasta äänivarastosta, laulu alkaa herkästi vaikka sanat ovat voimallisia “ Rauschender Storm, Brausender Wald, Starrender Fels Mein Aufenthalt”( Kohiseva virta, pauhaava metsä, uljaat kalliot siinäpä majani “ sama teksti toistuu lopussa tummin sävyin.

In der Ferne laulu on täynnä sydäntäsärkevää kaipuuta, jonka Pelkonen tulkitsi hienosti kohdassa: “ Herze, das sehnende, Augedas tänende, Heimwätrs sich wendende..”Suomeksi sanat kuuluvat:“ Hänelle, joka niin tuskaisesti uskollisen sydämeni särki, kertokaa terveisiä pakenevalta, Maailman teitä matkaavalta.” ( suomennos Aarne Pelkonen).

Yllättäen kappale Abschied(Hyvästi) oli sangen iloinen ja reipas, melkein riehakas Alakärppä soitti iloista pianoa , vaikka hyvästijätöstä olikin kysymys. “ …Ettepä koskaan kuulleet minulta surullista laulua, ettekä sellaista kuule lähtiessänikään.

Hei vaan,adjö! Hyvästi iloiset tyttöset, adjö! “ Heinrich Heinen runo Die Stadt ( Kaupunki ) laulettuna ja soitettuna on traaginen ja synkeä, erilaista schubertia, vaikka surun pohjavire ja huomisen kuolema ovat alati läsnä sävelissä, löytyy sieltä useinmiten myös elämää.

Heinrich Heine on romanttisen tuskan ja kaipuun runoilija. Runo Der Atlas : “ Minä onneton Atlas saan kantaa harteillani kokonaista tuskien maailmaa…” lopun komeat tuskaiset huudot “ Die ganze Welt der Schmerzen muss ich tragen”Viimeinen schubertin sävellys Johan Gabriel Seidlin runoon Die Taubenpost D.965A(Kyyhkysviesti) Kyyhkysviesti on iloinen, kyyhky tuo ilosanomaa, piano iloitsee.

Oliko Schubert jo niin näännyksissä tätä säveltäessään, että tiesi kuoleman olevan iloinen ja tervetullut saattaja.”… Siks¸sydämeeni kätken sen, tuon linnuista parhaimman; se ompi kaipuu ! Tunnethan tuon viestinkantajan.

”Toisena säveltäjänä oli Jean Sibelius ja hänen viimeinen lauluopuksensa “Kuusi laulua”.

Laulut on sävelletty Runebergin teksteihin, jotka ovat Norden( Pohjola), Hennes Budskap(Tytön viesti), Morgonen(Aamu), Fågelfängaren(Linnustaja), Sommarnatten(Kesäyö) ja Hvem styrde hit din väg? ( Ken tänne ohjasi tiesi)Kuulijan sielu lepäsi hillityssä, kauniissa ja rauhallisessa Sibeliuksessa.Sibeliuksen lauluissa helisee järvi ja kilisevät puut, aurinko pirskottaa purppurasäteitä.

Linnustaja kappaleessa piano solisee ja riemuitsee, aivan kuin säveltäjä olisi unohtanut, että laulukin tulee mukaan. “ Minä kuljen metsän polkuja ja tarkkailen mäntyjen ja kuusien latvoja ja useinkin näen kyllä lintuja, mutta mikään niistä ei lennä alas….” “Minun pitäisi kai olla surullinen ja pettynyt, kun linnunpyyntini ei onnistunut…” Kunhan palaan taas kotiin, viritän sen (ansan) vielä illalla, ja se saalislintu on tyttöni ja se ansa on sylini” .

Morgonen(Laulu) on niin kevyt kuin vain aamukaste voi olla, piano ja laulaja laulavat samaa laulua ja lopussa laulettiin:” Kukaan ei kärsi, kukaan ei kaipaa. Kaikki on iloa, vapautta ja toivoa. Jokaisen luonnon aamun kanssa nousee ylös myös jokaisen sydämen aamu.”Sävellyksissä ja sanoissa näkyi säveltäjien erilaisen kaipuun ero, Franz Schubert kaipasi kärsimyksistä vapauttavaa kuolemaa ja unelmien rakkautta, Jean Sibelius kaipasi uusia haasteita, elämän ja tulevaisuuden toivoa, toki Sibeliuksellakin oli synkät aikansa, mutta ne eivät näy näissä sävellyksissä.

Sommarnatten(Kesäyö) on kirkas kuin lastenlaulu “ …Katsoin: valo kaikkialla, ympärillä, yllä, alla, taivas, ranta, aalto hohti, mieleen rakkaimpani johti. ..”Juho Alakärppä soitti niin herkästi kuin vesipisaroita olisi pudonnut ja Aarne Pelkonen lauloi pehmeästi “ Niinkuin lintu virren veti, tämän laulun lauloin heti. “