Kyyn Eleet Uusi väri avaruudesta
Analogisiin ja elektronisiin musavehkeisiin nojaava Kyyn Eleet on herännyt kuuden vuoden horroksesta ja sylkäissyt ilmoille EP:n nimeltä Uusi väri avaruudesta. Miikka Sariolan ja Okko Nuotion muodostaman kaksikon päälyyrikko Sariola luonnehtii tuotosta teoskokonaisuudeksi, joka” välkehtii valon ja varjon rajapinnalla, paikassa, jossa taika on todellista ja mahdoton loistaa poissaolollaan.” Kuvaus kuulostaa ilahduttavan mystiseltä, joten naama odottavassa virneessä laitoin tuotoksen kuulokkeisiini ja lähdin reippailemaan sen tahtiin. Kyseiseltä EP:ltä julkaistiin kesäkuun alussa ensimmäinen sinkkulohkaisu Umpikujassa, jonka valitsin ensikosketuksekseni tähän mystiseen orkesteriin. Kappale alkoi varsin rauhallisesti, ikään kuin kävellen. Ojasta allikkoon ja sieltä Kallioon, jutteli rauhallinen miesääni ja minä laitoin tossua toisen eteen, nyökytellen hyväksyvästi. Mielenkiintoista, kerta kaikkiaan. Biisi jatkui yhä rauhallisena, mutta sai uusia kerroksia, ulottuvuuksia ja ääniulottuvuuksia koko ajan lisää, melodiakin sinne ilmestyi. Pikkuhiljaa vauhtikin reipastui ja töppöseni takoivat asfalttia jo hengästyttävällä vauhdilla (se ei kulttuurikyylän tapauksessa vaadi kovinkaan hurjaa nopeutta. Toim. huom.) Kyllä vain, ainakin tämän rallin kohdalla allekirjoitan valon ja varjon rajapinnalla välkehtimisen ja taian todellisuuden. Mahdottomuuskin loisti poissaolollaan, myös lyriikat yltyivät positiivisiksi, sillä alun ojasta allikkoon ja Kallioon päätymisen sijasta, loppua kohti noustiinkin umpikujasta uuteen alkuun.
Seuraavaksi sitten ralli nimeltä Sata veistä, joka alkoi astetta reippaammin kuin edeltäjänsä. Tässä mentiin hieman perinteikkäämmän musiikin boogiella, folkahtava meininki sai töppöset taas vauhtiin ja hikipisara viiletti rytmissä mutkitellen kookkaan otsani halki. Ilahduin erityisesti menevästä, eksoottisesta rytmikuviosta ja hienoisesta shamaaniboogiesta. Kappale on juuri sellainen, jota karkeloidaan metsän siimeksessä irrallaan harmaasta todellisuudesta. Ja niin voi mennä tekemäänkin, sekä omaan lähimetsään, että Kosmos-festareille, jossa Kyyn Eleet tänä vuonna esiintyvät. Ralli myös yllätti ensikuuntelijan loppumalla leikisti ja alkamalla sitten uudestaan kansanmusiikkityyppisen viulun voimin ja se vasta olikin riemastuttava koukku se. Kaikkiaan tämä kärmespoppoo oli hyvin kiintoisa uusi tuttavuus.
Ymmärrykseni ja käsitykseni tämän tyylilajin musiikista oli kovin suppea, rajoittuen lähinnä Darudeen ja muihin valtavirrassakin uineisiin hahmoihin, joten tämä Avaruuden uusi väri laajensi palettiani ilahduttavasti. Kuuntelin tuotoksen pariin kertaan läpi siinä reippaillessani ja kilometrit vierähtivät lähes huomaamatta. Varsin toimivaa musisointia siis, suosittelen kokeilemaan. Sekä reippailuun että metsäkarkeloon.
