Kulttuurikomisario ja kirpputori Kantolan kellari
Komisario kävi tutkimassa paikallista kirppistarjontaa Kantolan Kellarissa.
Kantolan perukoilta, synkeiden rakennusten ja teollisuusaluemaiseman takaa löytyy Kantolan
Kellari, joka esittäytyy valoisana, avarana ja nykyaikaisena kirpparina. Ulkoapäin katsottuna ei
tuota ihan purematta niele, sillä rakennus ei näytä valoisalta, avaralta eikä oikein
nykyaikaiseltakaan, mutta eipä tässä julkisivua tutkimassa oltukaan. Sisään siis.
Heti ovesta astuttuaan, komisarion on myönnettävä, että kaksi ensimmäistä adjektiivia pitävät kuin
pitävätkin paikkansa. Tila on sekä avara, että valoisa. Pöydät on sijoiteltu riveittäin siten, että ne
muodostavat käytäviä, joita kunnon kirppishaukan on helppo käydä järjestelmällisesti läpi. Ja
komisariohan käy.
Tila jakautuu kolmeen osaan, joista jokainen on ilahduttavan täynnä toinen toistaan
mielenkiintoisempia pöytiä ja komisariolla meneekin hyvä tovi tarjontaa tonkiessaan. Asiakkaita on
paikalla runsain mitoin ja välillä käytävillä tulee tungostakin, mutta ilmapiiri on ajoittaisesta
ahtaudesta huolimatta hyvin rento ja hyväntuulinen. Kukapa sitä kirppikselle kiukuttelemaan
tulisikaan. Ostoskärryt ja lastenrattaat sujahtelevat käytävillä sujuvasti.
Ilahduttavana seikkana komisario huomioi pöytärivien päätyihin merkityt pöytänumerot, joiden
avulla on helppo löytää etsimänsä pöytä. Komisario kun usein haalii koriinsa tavaroita
harkitsematta riittävästi ja niitä on sitten palautettava sinne mistä otettiin, tässä kohtaa nuo
opasteet ovat paikallaan. Ja uskoakseni myös myyjät ilahtuvat löytäessään paikkansa helposti.
Toinen, aivan erityisen kiitettävä seikka on yleisövessa. Sellaista ei useinkaan kirppareilta löydy,
vaikka tarvetta moiselle olisi tuon tuostakin. Vessa on lisäksi vieläpä siisti, komisario merkitsee
tässä kohtaa suuren plussan muistivihkoonsa ja jatkaa kierrostaan ilman kuplaa otsassa.
Pöytien sisältö on pääosin laadukasta tavaraa. Vinttien nurkista haalittua roskaa, ruosteisia
työkaluja, repaleisia aikakauslehtiä tai virttyneitä villahousuja ei näy lainkaan ja hintatasokin on
varsin asiallinen. Toki mukana on pari pöydällistä sitä uutta rihkamaa, jolta ei voi välttyä
nykypäivänä kaiketi millään kirpputorilla, mutta niitähän ei tarvitse tonkia, ellei tahdo.
Lastenvaatteita sekä leluja löytyy kosolti ja valtaosa asiakkaista onkin lapsiperheitä.
Sovituskoppien yhteydestä löytyy vielä ilahduttava yksityiskohta; houkutteleva sohvaryhmä
väsyneen kirppistelijän jalkojen lepuutusta varten. Siihen sopi ahterinsa asetella toviksi. Komisario
pani myhäillen merkille, että istuimet toimivat myös oivana miesparkkina, aarteenetsintään
väsähtäneet isännät istuskelivat rennosti puhelimiaan selaillen rouviaan odottelemassa ja kaikki
näyttivät hyvin tyytyväisiltä. Sovitustilat ansaitsivat myös kiitoksen, nekään eivät ole
itsestäänselvyys kirpputoreilla.
Kirpputori oli siis kaikkea sitä mitä lupasikin, avara, valoisa ja nykyaikainenkin. Pöytiä löytyi
varmasti riittäväksi innokkaammankin kirppuhain tutkittavaksi, myytävät tuotteet olivat laadukkaita
ja hinnaltaan pääasiassa varsin asiallisia ja suurina plussina vessa sekä nojatuolit. Sijainti on
autottomalle ehkä hankalahko, julkinen liikenne ei taida Kantolan uumeniin kulkea, joten
vaaputtava on kilometri poikineen, mutta ellei aio painavia hankintoja tehdä, on Kellari kyllä
vaappumisen vaivan arvoinen. Autolla kulkeva taas saa kiesinsä kätevästi parkkiin ihan kirppiksen
edustalle, mikäli löytää tilan, johon ujuttautua. Komisario vei suosiolla hieman sivummalle, tilaa
löytyy lähettyviltä runsain mitoin.
Lisää tietoa Kantolan Kellarista löydät heidän kotisivuiltaan.
Kirjoittaja: Kulttuurikomisario
Kultuurikomisario käy tutkimassa ja arvioimassa hämeenlinnalaiset kulttuuri- ja matkailuyritykset, tapahtumat, ravintolat, kirpputorit ja nähtävyydet. Tutkinta etenee monivaiheisesti siisteydestä kokonaisvaltaiseen kokemukseen. Komisarion voi myös kutsua arvioimaan tapahtumaa, yritystä tai palvelua. Komisarion kynsissä ei mikään jää huomaamatta.