Kolmen vuosisadan sävellyksiä Kuninkaansalissa
Musiikkia linnassa -konsertteja on järjestetty vuodesta 1989, eli olen konserttisarjan kanssa samaa ikäluokkaa, mutta löysin itseni kyseisten konserttien yleisöstä ensimmäistä kertaa vasta nyt. Edelleen suhteellisen tuoreena hämeenlinnalaisena saanen anteeksi tämän kulttuurikömmähdykseni! Nyt kuitenkin suuntasin sinisen hämärän valtaaman Linnanpuiston läpi kohti Zagros-kvartetin ja klarinetisti Tuulia Ylösen tarjoamaa konserttielämystä Fanny Mendelssohnin, W. A. Mozartin ja Magnus Lindbergin sävellysten parissa. Harhailtuani hetkeni eksyksissä Hämeen linnan sisäpihalla, josta minut pelasti konsertin sellistiksi Miika Uuksulaiseksi paljastunut avulias suunnannäyttäjä, löysin jopa konserttisalina toimineeseen Kuninkaansaliin asti. Hämeen linna on minulle toki tuttu, mutta ei niin tuttu, ettenkö olisi kaivannut hieman selkeämpiä opasteita pihalle, jossa pelkkä kyltti hukkui pimeyteen. Ehkäpä muutama roihu tai tuikkulyhty pihalla auttaisi ensikertalaisia löytämään paremmin perille?
Kuninkaansali on konserttitilana kaunis ja intiimi. Yleisön paikat oli asetettu esiintyjien ympärille puolikaareen, ja itse istuin kaaren päädyssä niin, että näkökentässäni olivat sekä soittajat että vastakkaisella puolella istuvat yleisön edustajat – joiden ilmeitä oli herkullista tarkastella aina siihen asti, kunnes tajusin, että omat ilmeeni ovat epäilemättä näkyvät aivan yhtä hyvin heidän puolelleen. Edelliset konserttikokemukseni ovat Verkatehtaan Vanaja-salista, ja huomasin nauttivani kovasti siitä, että pääsin nyt lähelle esiintyjiä, melkein kuin kurkkimaan heidän olkansa takaa: näin nuottitelineille leväytettävät nuotit ja soittajien välillä kulkevat pienet merkit. Akustiikallaan kivinen Kuninkaansali aiheutti kiinnostavan kehollisen tunteen, kun kiviseinät kimmottivat musiikin takaisin niin, että sen aisti koko kehon läpi kulkevana väreilynä, ei ainoastaan kuuloaistin kautta.
Konsertin avasivat klarinetisti Tuulia Ylönen ja sellisti Miika Uuksulainen nykysäveltäjä Magnus Lindbergin 1990-luvulla kantaesitetyllä teoksella Steamboat Bill Jr., joka perustuu vuoden 1928 samannimiseen mykkäelokuvaan. Sävellys loi tilaan ainoastaan kahdella soittimella huomattavan rikkaan äänimaailman. Tunnelma oli elokuvallinen, nuotit juoksivat eteenpäin vilkkaasti ja virtuoosisesti poukkoillen. Illan muusikot esiintyivät alusta loppuun rennon suvereenisti.
Seuravaksi siirryttiin 1800-luvulle, kun Zagros-kvartetti (jo mainitun Uuksulaisen lisäksi viulistit Hannu Vasara ja Kaisa Kallinen sekä alttoviulisti Camilla Vilkman) esittivät Fanny Mendelssohnin jousikvartetin Es-duurissa. Odotin tätä erityisesti, sillä olen aiemmin nauttinut kovasti Fanny Mendelssohnin liedeistä ja pianosävellyksistä, mutta konsertin jousikvartetto oli uusi tuttavuus. Odotukseni lunastettiin: rakastin sävellyksestä pursuavaa tunnetta ja tunnelmaa, välillä yllättäviä melodioita ja mukaansatempaavaa dramaturgiaa. Selvästikään en ollut ainoa, sillä soiton aikana neutraalein ilmein istunut yleisö puhkesi lopuksi innostuneisiin aplodeihin todistaen jälleen, että suomalaisesta konserttiyleisöstä ei todella voi päätellä, mitä he ajattelevat, ennen kuin on aplodien aika.
Illan lopuksi päädyttiin 1700-luvulle, kun konsertin viimeisenä numerona esitettiin Mozartin klarinettikvintetto K 581 A-duurissa. Erityistä historiallista merkitystä sävellykselle antaa, että se on ainoa Mozartin säveltämä klarinettikvintetto ja yksi varhaisimmista klarinetille sävelletyistä teoksista, kuten käsiohjelmassa kerrottiin. Klarinetti on itselleni vieraampi soitin kuulijana, sillä yleensä hakeudun aina rakastamieni jousisoittimien äärelle. Oli kuitenkin nautinnollista nyt uppoutua klarinetisti Tuulia Ylösen ilmeikkääseen soittoon, ja sävellyksen viimeisen osan musiikillisesta teemasta oli korvamadoksi kotimatkalle asti.
Zagros-kvartetti ja Tuulia Ylönen esiintyivät Musiikkia linnassa -konsertissa Hämeen linnassa 24.10. klo 19.
