Kirjontapistoja menneisyyden ihossa
Edwina Goldstonen Mentations-Mindscapes Galleria Paperihuone
Jos sielullani olisi väri, se olisi varmaankin seepia. Edwina Goldstonen näyttely
Mentations-Mindscapes Galleria Paperihuoneella seepiansävyisine teoksineen tuntui siis
heti ensinäkemältä kodilta. Tupsahdin sisään galleriaan kiireessä sateenvarjoani
heilutellen, huolissani siitä, ehtisinkö tutustua näyttelyyn kunnolla ennen aukioloajan
päättymistä; Goldstonen herkät, pohdiskelevat teokset kuitenkin rauhoittivat hätäiset
hermoni pian ja vietin niiden seurassa maadoittavan puolituntisen.
Näyttelyn teokset ovat syviä, kerroksellisia – sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti.
Teoksissa hyödynnetään vanhoja valokuvia kollaasimaisesti ja kuvia eri tavoin työstäen:
uudelleen rajaten, yhdistellen ja esimerkiksi piirtämällä tai kirjomalla muokaten. Teoksissa
on yhdistelty monia erilaisia, yllättäviäkin materiaaleja. Muutama teos on toteutettu vanhan
kirjan kansia alustana käyttäen, osa taas kiinnittyy intiimisti pienten, vanhojen
peltirasioiden sisäpinnoille. Goldstone itse kertoo näyttelytiedotteessa, että sekä töissä
käytetyt valokuvat että materiaalit ovat hänelle merkityksellisiä, sillä materiaalit heijastavat
historiaa. Tämä on teoksissa käsinkosketeltavaa: niistä huokuu rakkaus ja arvostus
epäilemättä huolella valittuja materiaaleja kohtaan. Vanhojen esineiden ja kuvien
hyödyntäminen teoksissa tuo niihin myös nostalgisen elementin, mutta ei lainkaan
tunkkaisella, menneisyyteen haikailevalla tavalla. Pikemminkin teokset viittaavat johonkin
menneeseen syvästi juurtuneina nykyhetkeen, mennyttä pohdiskellen ja muokaten.
Monissa teoksissa on kirjaimellisesti monta kerrosta päällekkäin: esimerkiksi Mentations V
-teoksessa käsintehdylle paperille toteutetun puuaiheisen piirustuksen eteen on ripustettu
hauras silkki, johon on kirjailtu piirustuksessa esiintyvän puun runkoa ja maankamaraa.
Puun juuret kasvavat ulos silkistä irtonaisina, roikkumaan jätettyinä langanpäinä. Teosten
kerrokset keskustelevat keskenään ja muodostavat kokonaisuuden, joka kantaa valtavasti
enemmän merkityksiä kuin kumpikaan kerros yksinään. Usein päällimmäinen kerros
häivyttää ja piilottaa osia alemmasta kerroksesta ja toisaalta korostaa tai lisää jotain, mitä
alemmassa kerroksessa ei ole. Lopputulos on avoin assosiaatioille, monitulkintainen ja
merkityksellinen tila (näiden teosten tapauksessa nimenomaan kolmiulotteinen tila, ei litteä
taso), jossa katsojan ajattelu mielellään kiipeilee. Sillä tarttumapintaa on.
Teosten äärellä samoillessa tulee olo, että näiden kanssa ei ole kiirehditty: jokainen
pienikin yksityiskohta – kirjottu pisto, roikkumaan jätetty langanpää, ohut viiva, repäisty
paperi – tuntuu harkitulta ja merkitykselliseltä. Näyttelytiedotteessa taiteilija kertookin, että
teosten tekoprosessi on mietiskelevä: ”toistuvin käsityömenetelmin luon oman maailmani,
rauhoitan mieleni ja korjaan sen mikä on vahingoittunut”. En tiedä, tarkoittaako
mietiskelevä prosessi myös hidasta prosessia, mutta siltä teokset tuntuvat: mitä
parhaimmalla tavalla hitailta, rauhallisilta, siltä että ne ovat sovussa itsensä kanssa.
Raahaisin galleriaan mielelläni kiikkustuolin, pyllähtäisin siihen virkkuutyöni kanssa ja
viettäisin teosten seurassa rauhallisen, mietiskelevän iltapäivän kahvitellen, virkaten ja
teoksia katsellen. Nämä ovat töitä, joiden seurassa tekee mieli viettää aikaa.
Edwina Goldstonen Mentations-Mindscapes Galleria Paperihuone (Arvi Kariston katu 9)
31.8.2024 asti.
ti-pe klo 12–18
la klo 12–16.
