Huikeita luontokuvia, vaikuttavia äänimaisemia ja postikortteja
Korttien Talo on tullut vuosien varrella hämeenlinnalaisille tutuksi, ensin Linnan Puiston kupeessa
idyllisessä puutalomiljöössä ja myöhemmin Wetterhoffin talossa. Pitkän uran postikorttien ja Korttien
Talon parissa tehnyt Markku Laakso siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviään ja sen kunniaksi hän
järjesti kerrassaan näyttävän läksiäiskonsertin Wetterhoffin talon Vanhassa Kutomossa lauantaina 2.3.
Kutomossa nähtiin Elements of Nature: valokuvataiteilija Taneli Eskolan, lyömäsoitintaiteilija Mika Kallion
ja trumpetisti- säveltäjä Verneri Pohjolan muodostaman trion huikea valokuvataidetta ja musiikkia
yhdistelevä teos.
Kokemus oli mykistävä. Mustavalkoiset luontokuvat kuljettivat eteenpäin tarinaa, jota Kallion ja Pohjolan
loihtima äänimaailma muokkasi, väritti ja elävöitti. Heti alussa tunnelma oli tiivis, kuvien synkähköt
metsikkömaisemat, majakat ja talvisella taivaalla lentävät linnut, saivat kihelmöivän jännittävän vireen
vispilöiden Twin Peaks- henkisestä sihinästä ja hetkisen uskoin vakaasti, että seuraavassa kuvassa
irvistää Bob. Ei irvistänyt, onneksi, kuvat vaihtuivat valon ja varjon leikkiin, musiikki säikäytteli hieman
kauhuleffatyyppisillä piikeillä ja kokonaisuus rullasi saumattomasti eteenpäin. Tässä kohtaa
allekirjoittaneella alkoi olla vaikeuksia, kun halusin sekä nähdä kuvat, että väijyä miten mikäkin ääni
syntyi. Tovin verran katsoin siis yhdellä silmällä kuvia ja toisella soitantaa. Kävi se niinkin.
Olin odottanut kuulevani jotakin varsin perinteistä jazzia, sellaista pehmeästi lurittelevaa trumpettia ja
hillittyä rummuttelua ja näkeväni valokuvia nätisti kehystettyinä seinillä, joten tämä esitys yllätti
positiivisesti. Kuvat heräsivät eloon aivan uudella tasolla, kun äänimaisema kehysti ne ja katsoja/kuulija
kulkeutui tunnelmasta toiseen kuin elokuvaa väijyessä. Itse pidin suuresti kohdasta, jossa öinen
järvimaisema kuunsiltoineen sai taustalleen hieman Amerikan alkuperäiskansan musiikkia muistuttavia
puhallinliverryksiä ja saatoin miltei haistaa syksyisen tuulen ja häivähdyksen savua. Toinen riemastuttava
kohtaus oli äkisti ilmestynyt sammakko ja hilpeäksi grooveksi äitynyt musiikki.
Kuvien ja äänimaiseman muodostama tarinankaltainen kokonaisuus oli saumaton ja niin taitavasti
toteutettu, että ajattelin taustalla olevan hillitöntä treeniä ja millintarkkaa laskentaa siitä, mihin kuvaan
tulee mikäkin ääni. Eipä ollutkaan. Kyselin trumpetisti Pohjolalta, miten tällaiseen kokonaisuuteen oli
päädytty, oliko tarkkaankin mietitty äänet ja kuvat, ja hän kertoi, että kyseessä oli improvisaatio. Tila,
yleisö ja tunnelma määrittävät sen, millaiseksi kokonaisuus muodostuu ja ne äänet, joiden syntymistä
silmä kovana väijyin, olivat sen hetken tunnelman tuotoksia. Ei siis suinkaan suunniteltuja ja hiottuja,
mikä teki mielestäni esityksestä vieläkin vaikuttavamman.
Lauantai iltapäivä oli siis varsin antoisa, sekä silmät että korvat tulivat iloisiksi. Mikäli siis bongaatte
tilaisuuden käydä väijymässä Elements of Naturen valokuvia ja musiikkia, menkää. Ja korttien ystävien ei
pidä vaipuman murheen alhoon, vaikka Markku Laakso siirtyikin oloneuvoksen rooliin, löytyy Korttien
Talon valikoima yhä Wetterhoffin talosta.
