Ennakkokuuntelussa Harri Kuusijärven albumi Aallot
Levy: Harri Kuusijärvi, Aallot
Jori Huhtala, Mika Kallio
Aallot levyltä löytyy monipuolista ja persoonallista harmonikkamusiikkia, jossa muunneltu harmonikka taipuu ilahduttavaksi soolosoittimeksi, joka soi sekä uudenlaisena äänimaailmana että vanhana tuttuna lisäten kerroksellisuutta entisestään.
Harmonikka on oiva soitin ja sen sointi herättää pohjoismaisissa ihmisissä laajan skaalan tunteita, nostalgiaa ja perinteen kaikua. Moni pitää harmonikkaa vanhanaikaisena ja se koki vuosien ajaksi totaalisen kadon nykymusiikissa. Onneksi folk-musiikin nousu on tuonut myös harmonikan suosion takaisin ja se alkaa löytää uusia muotoja ja mahdollisuuksia soittimena, myös solistisoittimena, niin kuin Kuusijärvenkin levyllä.
Kuusijärven Aallot – levyllä viritetyn harmonikan soundi on todellakin sopiva solistiseen soittoon. Se soi samaan tapaan kuin kepeätpuhallinsoittimet mutta silti säilyttäen harmonikalle tyypillisen moninaisuuden ja pehmeyden. Kokonaisuudessaan levy tuo rauhaa ja antaa jotain sellaista, mitä ainakin minä juuri nyt kaipasin. Levyn äärelle ei voi olla pysähtymättä, se on kaikessa hentoudessaan niin intensiivistä ja voimakasta, kotoisaa ja samaistuttavaa, että pysähtyminen on ainoa mahdollisuus.
Levyä kuunnellessa oli pysähdyttävä tunnustelemaan juuri sitä hetkeä ja kaikkia menneitä hetkiä, minun hetkiäni, isovanhempieni hetkiä, historian kirjojen hetkiä, kotimaata, maata ja kotia, minun kotiani ja kodin käsitettä, sielun kotia. Mikään tiedotteessa ei viitannut tällaiseen pohdintaan mutta ehkä Aallot- singlen julkaisun yhteydessä mainittu ” Kappale syntyi poikkeuksellisina aikoina sotien ja kriisien täyttämien uutisotsikoiden keskellä tarpeesta luoda jotain tyyntä kaaoksen keskelle” – kuuluu levyn kokonaisuudessa ja välittyy itselleni kodin ja kotoisuuden pohdintana. Sota ja kriisit nimittäin usein liittyvät kodin menettämiseen tai kodin muutokseen, turvallisuuden tunteen horjumiseen, jolloin kodista tulee turvallisuuden symboli.
Monet levyn kappaleet on nimetty jonkin pienen kunnan tai kylän mukaan. Ajatus on kiinnostava sekä matkailun, identiteetin että kokemuksellisen tulkinnan kannalta. Lähestymistä musiikkiin itseensä se ei varsinaisesti helpota, sillä kappaletta väistämättä alkaa miettiä paikan identiteetin, päivärytmin, väestörakenteen ja luonnon kannalta. Elementtejä etsii niin ympäristöstä kuin teollisuudestakin, etäisyyksistä sekä siitä, millaisia ilmastovaikutuksia paikalla on tai millainen historia sillä on ollut. Onko musiikki ikään kuin historiikki vai kävijän matkailullinen kokemus, joen liike vai kevään herääminen. Vai onko kysessä vain unelma tai idyllinen kuvaelma siitä, mitä paikka voisi edustaa kotina tai miten turvassa mikään koti oikeastaan on? Jokainen kappale kuitenkin henki omanlaistaan idylliä, jokseenkin kiireetöntä ja rauhanomaista ja levollistakin olemisen tuntua.
Musiikin voima pakotti kohtaamaan kaipauksen maaseudulle, pienten kylien idylliin pois pakokaasuista ja hälinästä, pois oravanpyörästä. Hetkeksi unohdin, että elämme modernissa maailmassa markkinoinnin ja tehokkuuden ytimessä. Tunsin ruohon tuoksun aamuauringossa ja lumihangen kimmellyksen kelomökin kulmalta, pakkasen kipristelyn poskipäissä ja menneiden talvien nietokset. Tunsin tulleeni kotiin ja se jos mikä oli pysäyttävää.
Mielestäni Kuusijärvi on onnistunut loistavasti tekemään harmonikasta persoonallisen soittimen tai soittotyylistä omaleimaisen ja soundista omalaatuisen. Vaikka musiikki ja levy kokonaisuudessaan on hyvin omalaatuinen, on se silti vahvasti oman aikansa aallonharjalla tuoden perusjazziin muodikkaita folkin vivahteita ja korostaen kansallisromanttista äänimaisemaa, kaihoa ja maanläheisyyttä. Vaikka soundi on tuore ja levyn tunnelma voimakas, siihen on saatu voimakkaasti tunne siitä, että ”olen kuullut tämän ennenkin” . Sointi kuulostaa siis kotoisalta, tutulta ja turvalliselta, vaikka kyseessä on uudella tavalla rakennettu soitin ja minimaaliseksi karsittu soitinten kirjo. Ehkä juuri kotoisuuden, tuttuuden ja turvallisuuden sekä tietenkin instrumentaalisen vahvan solistisen otteen vuoksi levy vie mielen muumilaaksoon ja sen asukkaisiin. Eikä se ole mitenkään huono asia.
Kokonaisuudessaan levy on raikas, tarpeeksi monipuolinen mutta hyvin rajattu, tunteikas, kaihoisa ja kansallisromanttiseen maisemaan viittaava. Siisti, puhdas ja laadukas. Levyn kansikuva kuvaa hyvin levyn kokonaisuutta: muodot selkeitä, liike ja suunta selkeä, harkittu ja seesteinen, ei yllätyksiä ja vain aavistus väriä, jotta ei mennä liian villiksi.
Levyn kappaleet:
- Vitsaniemi
Levyn alku. Kappale alkaa rauhakseltaan yksinkertaisella melodisella soitolla. Se muistuttaa etäisesti Nuuskamuikkusesta, Nuuskamuikkustunteesta, kun on vapaa istumaan sillan kaiteella ja uppoutumaan omiin mietteisiinsä. Musiikki laajenee mutta ei kasva mittaamattomaksi. Melodia alkaa käydä tutuksi ja tulee omaksi. Se alkaa muistuttaa suomalaiseen mielenmaisemaan rakentuneesta kodista, suomifilmien mustavalkoisesta maailmasta. Kaihon tunne herää, kaipuu omiin mietteisiin ja liikkuvan veden äärelle.
- Göteborg
Kappale muistuttaa Vitsaniemen kaupunkilaisserkkua, jolle elämä on enemmän oravanpyörämäinen taivallus. Pitkän tarpomisen jälkeen löytyy se vanha melodia, johon palata.
- Mustavalkoinen
Kappale osuu sielun sopukoihin heti alkuun. Melodia vetää Vitsaniemen tunnelmiin. Jori Huhtalan basso tuo lempeyttä Mika Kallion rumpujen symbaalin suhisevaan kilinään. Kuulostaa siltä, että kappaleessa on käytetty sizzle ride symbalia, jossa metalliset nipukat suhisevat symbaalin pintaa vasten luoden entistäkin suhisevamman suhinan studiokuvien perusteella kyseessä olikin erilaiset useat symbalit, joiden soidessa yhdessä suhinasta tulee erityisen intensiivistä.
- Savua
Kappale alkaa samalla tavalla yksinkertaisella melodialla. Tässä kappaleessa melodia on pidempi ja muuttuu erilaisiksi jatkumoiksi. Jos melodiaa ajattelee kappaleen nimen kautta, melodia on ikään kuin savuvana, joka nousee samasta nuotiosta mutta muuttuu ennalta määrittämättömästi, liikkuu, häipyy tai pysyy muodossaan, ehkä tupruttaa enemmän hajallaan ja taas palaa vanamaiseksi selkeämmäksi muodoksi. Tulkinta tuntuu elävältä ja orgaaniselta, jokaisen kuuntelukerran yhtä raikkaalta.
- Jokkmokk
Alku on energinen ja myöskin pohjautuu melodiaan jossa on jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain, mikä mahdollistaa sekä toiston että muuntautumisen. Kappale herättää ensimmäisenä mielikuvia kansantansseista. Se muotoutuu viittaamaan myös mykkäelokuvien musiikkiin ja pysyy viattoman häärävänä loppuun saakka.
- Kalix
Kappale alkaa rauhakseltaan ilman selkeää melodiaa. Haahuileva ja hidas alku johdattelee yllättävään melodiaan, jonka taustalle alun äänistä muodostuu kokonaisuus, jossa melodialla on aikaa viipyillä ja väristä. Kappaleen edetessä huomaa keskittyneensä niin alun haahuiluun ettei pistänyt merkille vaivihkaista heiluntaa, jonka musiikki aiheuttaa kehossa.
- Aallot
Alkaa melodialla, joka tuntuu olevan aiempien kappaleiden välimuoto. Hiukan haahuileva, väreilevä ja etsivä mutta silti selkeä ja jotenkin jämpti. Heti alkuun harmonikan moninaisuus tulee esiin. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä ihmetellä sitä, miten moninainen soitin harmonikka on ja miten erilaista ja eri tunnelmaista ääntä sillä saa aikaan viritettynä tai ilman.
Aallot kappale tuntui olevan koko levyn kiteyttävä kappale, jonka jälkeen oli pakko jäädä hengähtämään. Kappale oli lähes yhtä tyhjentävä yksinään kuin koko levyn jälkeen. Tunnelma oli seesteinen, lempeä ja helppo, voimakaskin.
Levyn julkaisutiedote, jossa Kuusijärvi kertoo soittimestaan ja suhteestaan siihen:
Harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi turhautui soittimeensa ja kehitti täysin uudenlaisen instrumentin
– nyt lopputulos on kuultavana levyllä
Flame Jazz Records julkaisee Emma- ja Teosto-palkintoehdokkuuksilla noteeratun harmonikkataiteilija Harri Kuusijärven uuden albumin Aallot tammikuussa 2025. Levyn keskiössä on Kuusijärven viime vuosina kehittämä elektronisesti laajennettu harmonikka.
Vaikka harmonikasta usein tulee ensimmäisenä mieleen perinteinen tanssimusiikki, soi soitin myös monin yllätyksellisin tavoin. Ennakkoluulottomista projekteistaan tunnettu harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi turhautui soittimeensa, paluumuutti Lappiin ja alkoi etsiä omaa ääntään laajentamalla soitintaan elektronisesti. Usean vuoden työn tulos kuullaan tammikuussa 2025 julkaistavalla Aallot levyllä.
”En halunnut löytää yleiskäyttöistä soitinta, jonka avulla voisi liikkua joustavasti erilaisissa musiikillisissa ympäristöissä. Akustinen harmonikka on kameleonttimaisuudessaan siihen riittävän hyvä instrumentti. Etsin välinettä oman ilmaisuni kiteyttämiseen. Joidenkin muusikoiden ääni on niin omaleimainen, että sen tunnistaa jo muutaman sekunnin kuuntelun jälkeen. Halusin jotain tällaista. Halusin luoda oman, ainutlaatuisen ja tunnusomaisen saundini”, Kuusijärvi kuvailee.
Flame Jazz Records -levymerkin julkaisemalla albumilla Kuusijärven rinnalla musisoivat suomalaisen jazz-musiikin kärkinimet basisti Jori Huhtala ja rumpali Mika Kallio. Kuusijärven visiona on ollut yhdistää uusi, laajennettu harmonikka pelkistettyyn, akustiseen jazz rytmisektioon.
”Aiemmissa projekteissani olen usein käyttänyt harmonikkaa liimana, joka sitoo kokonaisuuden yhteen. Harmonikka on ollut minulle mainio yhtyesoitin, mutta ei toisaalta ole tarjonnut mielestäni solistisesti yhtä vahvaa ilmaisullista skaalaa kuin vaikka sähkökitara tai tenorisaksofoni, joille usein olen tuon roolin antanut. Uudella levyllä harmonikka on vihdoin ytimessä ja muut soittimet, rytmisektiota lukuun ottamatta, karsiutuneet kokoonpanosta pois – kiitos sen, että elektroniikan avulla olen viimein kyennyt laajentamaan tapoja ilmaista itseäni harmonikalla”, Kuusijärvi sanoo.
Lopputulos on minimalistista, pohjoista, maanläheistä ja groovaavaa sähköakustista musiikkia, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa – ainakaan siitä, mitä harmonikalla on aiemmin tehty.
”Soittimellamme on hieno, omaleimainen ja vahva perinne. Säkkijärven polkat ja Metsäkukat, niin hienoa musiikkia kuin ovatkin, eivät kuitenkaan ole sitä minun sieluni säveltä. Ehkä ihan alun perinkään perinteinen harmonikkamusiikki ei ollut se syy, miksi valitsin harmonikan soittimekseni. Syy oli pikemmin se, että haitari instrumenttina vain jostain syystä kutsui etsimään ja kokeilemaan. Nyt, 30 vuoden etsimisen jälkeen minulla on sellainen olo, että ensimmäistä kertaa olen löytänyt jotain, joka tuntuu omalta”, Kuusijärvi toteaa.
Vuonna 2023 perustettu kokoonpano teki ensiesiintymisensä YLE Radio 1:n Jazzklubi-ohjelmaa varten nauhoitetuissa studiosessioissa, jotka radioitiin kesäkuussa 2024.
Mikä elektronisesti laajennettu harmonikka sitten käytännössä on? Kuusijärvi vastaa: ”Soitin on ihan tavallinen konserttiharmonikka, jonka sisälle on asennettu elektroniikkaa, joka tunnistaa soittimen näppäinten ja palkeiden liikkeet. Tämä mahdollistaa soittajalle elektronisten äänten hallinnan akustisten äänten rinnalla. Kaikki äänet ovat lähtöisin tästä samaisesta harmonikasta: soittimesta lähtee ihan tavallinen harmonikan akustinen ääni, jota sitten efektoidaan, ja lisäksi sitä on sämplätty eli tallennettu käytettäväksi myös sähköisten instrumenttien äänilähteenä. Kaikkia näitä äänikerroksia ohjataan reaaliajassa ja samanaikaisesti samalla soittimella. Soittajalle kokemus on yhtä aikaa intuitiivinen ja hämmentävän ilmaisuvoimainen”.
Harri Kuusijärvi on uuden harmonikkamusiikin omaleimaisimpia tekijöitä. Hän on kantaesittänyt lukuisia harmonikalle sävellettyjä nykymusiikkiteoksia, esiintynyt rytmimusiikin saralla lukemattomien artistien kanssa ja kerännyt albumeillaan kiittäviä arvioita yli genrerajojen. Suomen Harmonikkaliitto valitsi Kuusijärven Vuoden harmonikkataiteilijaksi 2023. Perusteluissa todetaan, että ”Kuusijärvi on ennakkoluulottomilla projekteillaan laajentanut käsitystä siitä, mihin kaikkeen harmonikka voi soittimena taipua”.