Eeppi Ursin: New Yorkista Puumalaan – kevyt, kelpo ja kesäinen
New Yorkissa asuva jazzmuusikko Eeppi Ursin julkaisee ensimmäisen singlen toukokuussa ilmestyvältä albumiltaan “My Finnish Soul vol.2.” New Yorkista Puumalaan kertoo kaipuusta suomalaiseen järvimaisemaan ja metsien hiljaiseen syleilyyn. Se on henkilökohtainen kappale, joka kertoo siitä miltä tuntuu olla maailmalla, kun sydän on Suomessa. Kuulostaa varsin kauniilta jo näin sanallisesti kuvailtuna, joten virittelen kuulokkeet päähäni ja lähden vaappumaan aurinkoiseen kevätiltaan.
Kappale alkaa kevyesti, tuo ohimennen mieleen jonkin tv:stä tutun melodian, aivojen valkokankaalla häivähtää tv-sarjan alkutekstit ja lavastettu olohuone. Piano piirtelee pilvenpiirtäjiä ja tulikuumia suurkaupungin katuja, kesä on vahvasti läsnä tässä rallissa, niin sanoissa, kuin melodiassa ja kuulijan mieleen piirtyvissä visioissakin. Helteisesti etenevä kappale onnistuu maalaamaan yhtäaikaa New Yorkin siluetin ja järven peilityynestä pinnasta helteisenä iltana heijastuvan kuusimetsän. Tuijotan Vanajan väreilevästä pinnasta heijastuvia kuusia ja keväinen koleus tuntuu erityisen terävältä kuulokkeista pursuavan helteen rinnalla. Täytyy vaappua ripeämmin.
Sanamuodoissa ja riimeissä on jotain perinteistä, leikittelevyys tuo mieleen lapsuuden mökkireissut ja radiossa soineet iskelmät. Sanat venyvät välillä auringossa sulaneen karamellin lailla, mikä korostaa kesätunnelmaa entistä ärhäkämmin. Hiljalleen iltaan taittuvan hellepäivän tummankeltainen valo ja tekonahkapenkkiin liimautuvat reidet, lähdön tunnelma. Kaipuu on positiivisesti läsnä, jos näin voi muotoilla ja se toimii kahteen suuntaan. Empire State Building jää odottamaan, kun on aika lähteä katsomaan saimaannorppaa silmiin. Tämä mielikuva ilahdutti aivan erityisesti, kukapa ei haluaisi tuijotella saimaannorppaa silmästä silmään. (Minä ainakin haluan.) Kotoinen Suomi näyttäytyy aivan erityisen ihastuttavana paikkana kun se siivilöityy suurkaupungista lentävän ulkosuomalaisen koti-ikävän läpi. Yötön yö, puiden halaileminen ja savon murre, unohtamatta sitä norppaa, ilahduttavia ilmiöitä kaikki tyynni. Klikkaan biisin soimaan vielä kolmannen kerran, kun vaapun Varikonniemen hiljalleen hämärtyvään siimekseen Tekee mieli halata puuta, mutta jätän sellaisen kesemmälle.
Ursin on sekä sanoittanut, että säveltänyt ja sovittanut tämän ihastuttavan kesärallin ja silläpä siitä välittyykin se kaipuu kahden mantereen välillä, henkilökohtainen kokemus kuuluu tulkinnassa. Ursinin ääni myös venyy ja taipuu kuin se aurinkoon unohtunut karamelli, maalaillen raukeita yksityiskohtia pianon rakentamien maisemien päälle. Taidokkaasti ja varmasti. Kelpoa. Kevyt, kesäinen, kelpo helleralli on tämä. Täynnä tunteita myös, kevyt ei suinkaan tarkoita sisällötöntä.
Säv., san., sov., Eeppi Ursin
