Kulttuurimedia tutustui Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivälahjaan – maksuttomiin
museovierailuihin.

Aloitimme kierroksen Museo Skogsterista, jossa tutustuimme Heljä-Liukko
Sundströmin laajaan keramiikkatuotantoon.

Heljä Liukko-Sundström on työskennellyt Arabian palveluksessa taiteilijana viisi vuosikymmentä.
Hänellä on oma yritys Heljä Oy ja studio, joka sijaitsee Humppilassa. Me tunnemme hänet
keramiikkataiteilijana, jonka töitä on paljon suomalaisissa kodeissa, koriste-esineitä,
keramiikkakelloja , mukeja ja astiastoja. Heljä Liukko – Sundström on tehnyt myös lastenkirjoja.
Hän on tehnyt merkittävää työtä Lastenkulttuurin edistämiseksi ja saanut Taiteen
Keskustoimikunnan jakaman Lastenkulttuurin valtionpalkinnon .
Skogsterilla hänen töitään on esillä 30.09.2024 saakka toisen kerroksen näyttelytilassa, jossa
voimme ihailla kaunista kodin keramiikkaa ja uniikkitöitä . Näyttelyssä vilisee pupuja ja kettuja ja
kissoja, seinälaattoja, mukeja . Oi, niitä kaikkia ihania Heljä Liukko -Sundströmin suunnittelemia
esineitä.

“ En koe olevani vanha, olen vain elänyt kauan ja saanut iloita elämästäni monella tavalla.
Onnellisinta olisi, jos ihminen ikääntyessään säilyttää luovuutensa ja kykynsä eläytyä. Luovalla
ihmisellä ei ole eläkeikää ! “ (Heljä Liukko- Sundström)

Viereisessä huoneessa on pikkuriikkinen Säästöpankkimuseo, johon on sisustettu vanha
kunnon pankkisali , kunnioitusta herättävine tiskeineen ja säästölipas kokoelmineen.
Kävijät saavat kokeilla hauskaa säästöpossupeliä , jossa eri aikauden säästölippaisiin
yritetään saada kolikoita sisään – onnistumisprosentti meillä oli melko vaatimaton.

Museon sisääntulokerroksessa sijaitsee myös museokauppa, jonne kannattaa poiketa
vaikkei aina näyttelyitä katsoisikaan.

Sibeliuskoti oli seuraava kohteemme. Rakennus seisoo siellä pikkuruisena aution
kauppakeskuksen ja kerrostalojen välissä, on kuitenkin hyvä että se on alkuperäisellä
paikallaan muistuttamassa meitä kauniista entisestä kaupungista, enemmän olisimme
voineet säästää vanhoja puurakennuksia. Uusi aika kulloisenakin ajanjaksona tekee meistä
vauhtisokeita, uuden rakentamisen ja purkamisen innossa.
Siinä se talo kuitenkin on muistuttamassa meitä Jean Sibeliuksesta ja hänen osuudestaan
Hämeenlinnan historiassa. Sisällä talossa unohtui rujo ympäristö. Sisälle ei kuulunut
kaupungin melu eikä liikenteen kolina, siellä olimme eri aikakaudessa.
Nuori Janne seisomassa oven vieressä, pianot esillä, ajanmukainen sisustus, pieni
kamarimusiikkisali muistuttamassa musiikin elämän jatkumisesta ja siitä lahjasta, jonka Jean
Sibelius meille antoi .
Hyytävässä pohjoistuulessa tarvoimme mäkeä ylös läpi Sibeliuspuiston ja aikuisen Jannen
patsaan, kohti Palanderin taloa, joka on on noin samoilta vuosikymmeniltä kuin Sibeliusten
koti.

Palanderin talossa on aika seisahtunut, mutta kuitenkin vaikutelma on sellainen kuin perhe
olisi sieltä vain pienellä kyläreissulla ja palaamassa kotiin minä hetkenä tahansa. Aivan kuin
juuri kuuluisi eteisestä lasten ääniä ja kenkien kopinaa ja pitkien hameiden kahinaa.

Ruoanlaittovälineet hellalla, lastenhuoneessa lelut juuri leikin jälkeen korjattuina paikoilleen.
Pikku piikatyttö valkoisessa essussaan, suorittamassa päivittäisiä kotitöitään ja odottaen
perhettä kotiin.
Vanhempien makuuhuoneessa oli päästävedettävä sänky jo vedetty ilta-asentoon, kun se
Sibeliusten kodissa oli päiväasennossa lyhyenä, pitsinen päiväpeitto päällä.
Palanderin talon makuuhuoneessa voi kuvitella talon emännän ompelemassa
makuuhuoneen nurkassa ja isännän istumassa omassa huoneessaan tekemässä tärkeitä
miesten töitä.
Talossa vallitsee hiljainen, kiireetön ja turvallinen ilmapiiri, se on kaiken hälyn yläpuolella.

Kaikissa kolmessa museokohteessa oli kiitettävän paljon kaupunkilaisia tutustumassa
syntymäpäiväkohteisiin.
Kiitos, että saimme käydä näissä kauniissa tiloissa ja näyttelyissä.