Naurukasarmin stand up -ilta Kerhoravintola Seiskassa perjantaina 4.10.2024.

esiintyjät:
Amir Amokrane, Santtu Nikula, Harri Pekkinen, Olli Siiki, Tao Lin Tao ja Valtteri Valtonen.
Illan isäntinä juontava Petri Hankonen ja myös esiintyjänä Jaakko Antila

Avarakatseisuudestani ja uteliaisuudestani huolimatta stand up on jäänyt kokonaan kulttuurikokemusteni ulkopuolelle. Olen tietoisesti vältellyt sitä, sillä käsitykseni stand upista on ollut suorastaan kauhea. Kuvittelin, että lavalla heiluu ylimielinen joukko hiukan parempia ihmisiä, jotka yrittävät pahan tuulisuudella ja huonolla maulla saada ihmisille ristiriitaisen ilkikurisen fiiliksen, joka tuntuu lähes pirulliselta ja pohjautuu vahvasti ilkeyteen. Sellaiseen koulukiusaajatyyppiseen ajatusmaailmaan, jossa nauretaan toisen loukkaantumiselle, vioille ja sattumuksille. Käsitykseni oli jotenkuten sellainen, että stand up on kokonaisuudessaan pieleen mennyttä yleisön roustaamista.

Ehkä tämän myötä tulisi minunkin ymmärtää niitä, joilla on ennakkoluuloja mitä tahansa (taidemuotoa) kohtaan. Kaikki nämä ennakkoluulot kuitenkin perustuvat omaan epävarmuuteen, omiin huonoihin kokemuksiin ja ennen kaikkea siihen paljon puhuttuun oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen. Voisinpa heittää tässä haasteen, että hyvä lukija, lähde mihin tahansa sinulle uuteen kulttuurikokemukseen vielä tämän vuoden aikana. Naurukasarmi järjestetään: 8.11., 30.11. ja 13.12. ja näiden lisäksi, vaikka Misty Night show & Dinner burleski-illat ovat oivallinen mahdollisuus uusille kokemuksille! Liput näihin myydään loppuun tuossa tuokiossa joten nyt kannattaa toimia! (tämä ei ole maksettu mainos mutta teemme niitäkin mielellämme)

Saavuin Kerhoravintola Seiskaan 18.30, mikä oli varsin osuva aika, sillä sali täyttyi jokaista paikkaa myöden ja tuolit olivat vierivieressä. Kieltämättä se oli hiukan ahdistavaa mutta päätin olla avaramielinen ja rohkea ja näin ollen asetuin tuolirivien keskelle jäävän käytävän päähän. niin, että näköyhteys lavalta oli suoraan minuun. Kyllä, pelkäsin henkeni edestä, että joku esiintyjä ottaa minut silmätikuksi, vierustoveri puhuu minulle ja lopulta päädyn vankilaan Peran kanssa, niinkuin yhden esityksen kauhuskenaariossa kävi.

Oliko ennakkokäsitykseni oikeassa? No eipä tietenkään. Niinkuin varsin usein, ennakkoluuloni olivat kauempana todellisuudestani, mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Ilta oli nimittäin niin hauska, kotoisa ja hulvaton, että suuri osa vitseistä naurattaa edelleen.

Naurukasarmin konsepti on sellainen, että siellä koomikot hiovat uusia juttujaan ja kokeilevat, mikä vaikuttaa yleisöön. Monen esityksen aikana huomasin nauravani niin, että en meinannut saada sitä loppumaan. Toiset vitsit tajusi vasta viiveellä ja toiset jo monta lausetta ennen varsinaista kohokohtaa. Jokainen yleisöstä omaan tahtiinsa.

Kakki illan esiintyjät olivat vitseillään ajassa mukana. Oli ilahduttavaa kuulla ahdistaviakin ajankohtaisia asioita puettuna erilaiseen asuun. Jokaisen omalaatuinen karisma näkyi heidän esityksissään ja tuki tarinoita ja oivalluksia, joita he olivat showhun valmistelleet. Erityisen iloinen olin illan isännän roolista, joka juontamisen lisäksi oli tietenkin itsekin esiintyjä mutta myös muistuttaa ikään kuin ohimennen siitä, että esiintyjät kokeilevat vitsejään ja toimimme tavallaan testiyleisönä. Minulle stand up -noviisina se oli helpottava kokemus myös siksi, että nauramiselle ei tuntunut olevan pakkoa, sen puute ei ollut loukkaus esiintyjää kohtaan vaan myös minulla oli yleisön jäsenenä jokin rooli esityksen hioutumisessa.

Ehkä tämä myös kertoo siitä, miten yleensä katsomme esittävän taiteen esityksiä, musiikkia ja kuvataidettakin. Katsomme valmiita teoksia ikään kuin olisimme aina kriitikon roolissa, katsomassa valmista teosta lisäämättä siihen mitään tai olematta siinä mukana.

Rakastin erityisesti Jaakko Antilan kuivaa ja itseironista vitsailua, Tao Lin Taon sekä Amir Amokranen etnisyyteen pohjautuvaa oivaltavaa kritiikkiä ja Harri Pekkisen sekä Valtteri Valtosen sanailua miehenä olemiseen ja nuoren pojan viattomuuteen liittyen.

Oletukseni oli ollut, että ”minä en sitten varmasti naura” , viihdyttämiseni ei nimittäin aina ole erityisen helppoa mutta huomasin nauravani niin makeasti, että kyllä illalla kotona taas hävetti. Eihän ihmisten ilmoilla pidä ääneen nauraman, mitä vierustoveritkin ajattelevat.

Ottakaa siis seurantaan Naurukasarmin tulevat illat. Ne löytyvät myös Kulttuurimedian kalenterista, jota kannattaa seurailla.