Naurukasarmi 2.5., Ravintola Seiska
Naurukasarmin stand up -illat Kerhoravintola Seiskassa. Näissä illoissa tuoreemmat esiintyjät testailevat parhaitaan ja kokeneemmat hiovat juttujaan vielä hauskemmiksi. Joten komiikka ja läsnäolo on aitoa.
Jokaisen illan taistelusuunnitelman ovat luoneet ylialivääpeli ja etujoukon vetäjä Petri Hankonen sekä rajavartija, naurukenraali ja kenttäpappi/kanttori Jaakko Antila.
2.5.2025 Tomi Haustola saapui Naurukasarmille Hyvässä Seurassa!
Lavalla nähtiin Tomin lisäksi mahtavat nousevat kyvyt eli Erika Pekkarinen, Joel Makengo ja Amir Amokrane!
Perjantaina, siinä heti vapun jälkeen, kun taivas syöksi solkenaan vettä ja maisema oli synkeämpi kuin mörön pylly, lätsytin lätäköiden läpi ikivanhan Tiimari-sateenvarjoni suojissa kohti kasarmia. Siellä olisi huomattavasti huumoripitoisempi tunnelma, kuin kaatosateen kohinassa, ajattelin toiveikkaana ja kiihdytin likomärät lapikkaani loppukiriin. Ilokseni olin oikeassa, tunnelma oli heti huomattavasti hilpeämpi, kun asetuin kuiviin sisätiloihin täpötäyden salin perukoille.
Luvassa olisi Naurukasarmi Special, jossa Tomi Haustola isännöi iltaa hyvässä seurassa. Hyvä seura tarkoitti tässä yhteydessä siis Haustolan kanssakoomikoita Erika Pekkarinen, Joel Makengoa ja Amir Amokranea. Kaikki nimet olivat minulle ennalta tuntemattomia, mikä kertoo toki vain aukosta sivistykseni komediaosastossa eikä muusta. En siis taaskaan tiennyt millaista vitsihuumoria odotettavissa olisi, joten avoimin mielin ja korvin ryhdyin väijymään.
Tomi Haustola luotsasi iltaa lennokkaasti, ottaen aktiivisesti kontaktia yleisöön, mikä oli paitsi hauskaa, myös hieman hirvittävää. Introverttina sitä toki varautuu tällaiseen osallistamisen mahdollisuuteen kätkeytymällä takariviin ja eturiviin etsiytyvät varmasti tietävät pelin hengen, mutta aina sitä tulee ohimennen ajateltua kauhuskenaariota, jossa koomikko osoittaa sormellaan kulttuurikyylää ja kysyy että kukas tarhapöllö se täällä möllöttää. Herrantiete! Näin ei kuitenkaan tapahtunut, kaikki sujui varsin hyvässä hengessä ja huumorin kautta. Kaikki koomikon jututtamat katsojat olivat sujuvasanaisia ja ilahduttavia, etenkin rouva, joka kertoi, ettei aina löydä autostaan tööttiä kun olisi töötin paikka liikenteessä. Tämä ilahdutti minua siksi, että näin on käynyt myös minulle useamman kerran ja on mukava tietää, etten ole ainoa.
Stand up – hommissa hauskimpia juttuja ovat usein ne, jotka juontavat koomikon omista kokemuksista ja elämästä. Ikään kuin muisteloita huumorilla kuorrutettuna, vitsirillien läpi katseltuja rakeisia vhs- nauhoja menneisyydestä. Amir Amokrane kertoi viestistä, jonka oli saanut vanhan päiväkotinsa työntekijältä. Viestissä varhaiskasvattaja muisteli letkeälanteista pikkupoikaa ja tapa, jolla Amokrane tämän tarinan kertoi, oli kerrassaan riemastuttava. Kuulija saattoi sielunsa silmin nähdä sen pienen pojan ja samalla myös harmaahapsisen hoitajan, joka tätä lasta hassuin sanamuodoin muisteli. Myös Joel Makengon muistelot nuoruusvuosista Rovaniemellä ainoana Lapin Kongolaisena, osuivat kulttuurikyylän nauruhermoon, joissakin kohdin jopa hieman ”saako tälle edes nauraa”- vivahtein. Ja tunnustettakoon, että se, mitä Makengo sanoi keski-ikäisen naisen vinttikomerosta, pitää täysin paikkansa. Hähä.
Siinä missä Makengo ja Amokrane jakoivat hilpeitä nuoruus- ja lapsuusmuistojaan, nauratti Erika Pekkarinen kuulijoita tarinoilla työelämästä. Sitä voisi kuvitella, ettei sairaalan päivystyksessä tai palliatiivisen hoidon parissa työskentelystä saa kovinkaan hilpeää juttua aikaiseksi, mutta kyllä saa. Ja loppuhuipentumana kuultu Petri Hankosen kokemus kylpylässä koetusta vesihieronnasta herätti paitsi hilpeyttä, myös sympatiaa. Se kuulosti tuskalliselta, mutta kerrottiin hauskasti.
Kaiken kaikkiaan ilta oli hieman hikinen, mutta hyvin hauska, loppua kohti meininki yltyi jopa varsin riehakkaaksi. Panin taas ilahtuneena merkille sen, että kaikki huumori oli hyväntahtoista ja oikeasti hauskaa. Inhokkiosastoani, eli huumoriksi naamioitua ilkeyttä ja pilkkaa ei tälläkään kertaa nähty eikä kuultu ja hyvä niin. Suosittelen siis yhä lämpimästi, menkää nauramaan. Ja jos tiellenne osuu mahdollisuus kuulla Amir Amokranen suihkujuttu, kuunnelkaa se. Se on hilpeä se.
