Hämeenlinnalaisen harrastajateatteriryhmän Hämy Teatterin Hämeenlinnassa Repee -laulelma sai ensi-iltansa lauantaina 15.3.2025. Hämy Teatteri tunnetaan hauskoista ja lähes surrealistisista esityksistään, jotka sisältävät kaikkea sellaista, mitä et taatusti löydä isommista ja vakavammin itsensä ottavista teattereista tai teatteriryhmistä.

Jäin itselleni kiinni siitä, miten vakavasti olen alkanut ottaa kulttuuria ja samaistunut aivan liikaa siihen tapaan, jolla me katsomme maailmaa ja sen eläjien tuotoksia. Kaiken pitää olla viimeisen päälle, on oltava valmista, näyttävää, selkeää ja isolla rahalla tehtyä tai ainakin sen näköistä. Viitteelliset asiat on jätettävä pois ja virheitä EI saa tapahtua ja myös harrastajien on oltava ammattimaisia. Hämy Teatteri muistutti minua Hermann Hessen kirjasta Arosusi, jossa maagisen teatterin ovessa luki ”Ainoastaan hulluille”. Tämä maaginen teatteri ei ollut tavanomaisille ihmisille, vaan niille, jotka uskaltavat rikkoa normeja ja sukeltaa omaan tajuntaansa sekä hylätä yhteiskunnan asettamat rajat. Vaikka Hämy Teatterin näytöksen tarkoitus tuskin oli näin syvällinen, tuli siinä kohdattua monenlaisia oman ajattelun rajoja, joihin on jäänyt jumiin.

Hämeenlinna Repee on laulelman muotoon sovitettu muistoteos Reino Helismaalle (1913–1965), joka oli sanoittaja, muusikko, kirjailija ja käsikirjoittaja, ja tunnetaan erityisesti iskelmä- ja viihdemusiikin merkittävänä vaikuttajana. Helismaan perintö ei jäänyt vain historian lehdille, vaan se herätettiin esityksessä eloon mitä persoonallisimmalla ja ilahduttavimmalla tavalla. Esitys oli kuin aikamatka suomalaisen viihteen alkuvuosille, mutta samalla se heijasteli nykypäivän kulttuuria terävin ja hyväntahtoisin viittauksin.

Sanoitukset ja viihdeuran perintö ovat osa suomalaista populaarikulttuuria. Esitys toi Helismaan tekstien maailmaan uudenlaisen kulman ja tarjoten yleisölle mahdollisuuden tarkastella suomalaisen viihteen historiaa taas uudella tavalla. Laulelman kappaleet oli toteutettu niin, että ne muistuttivat enemmän karaokeiltaa kuin perinteistä musiikkiteatteria, mikä loi yhteisöllisyyden tunnetta ja lisäsi esityksen leikittelevää otetta. Katsojana ei voinut välttyä ajatukselta, että esityksen jälkeen tekisi mieli suunnata karaokebaariin jatkamaan iltaa.

Hetkessä elämisen voima näkyi esityksen jokaisessa kohtauksessa. Näyttelijät ottivat lavan haltuun itsevarmasti ja heittäytyivät rooleihinsa antaumuksella, luoden jatkuvasti uusia kerroksia esitykseen. Hämy Teatterin vahvuus on siinä, että se ei pyri jäljittelemään isompien teattereiden tuotantoja, vaan luo jotain täysin omaa ja ainutlaatuista, huumorilla, nokkeluudella ja oivaltavilla huomioilla.

Esityksen huumori oli sekä terävää että lämminhenkistä. Se leikitteli sekä nykyajan että menneisyyden ilmiöillä ja onnistui siinä ilman turhaa alleviivausta, tosin taustat oli tiedettävä tai muuten kohtaukset saattoivat jäädä surrealistisiksi, mikä ei todellakaan haitannut kokemusta vaan enemmänkin lisäsi siihen oman hienoutensa. Nauru kumpusi tilanteista, jotka olivat yhtä aikaa absurdeja ja täysin selkeitä. Parhaimmillaan esitys tuntui siltä kuin olisi astunut sisään Arosuden maagiseen teatteriin, jossa mitään ei ollut ennalta määrättyä ja kaikki oli mahdollista, kaikki oli valmiiksi viitteellistä, joten ihmettelylle jäi paljon tilaa.  

Hämeenlinna Repee jää mieleen kokemuksena kaikessa kummallisuudessaan. Se muistutti, että taiteen ydin ei ole täydellisyydessä tai hiotussa teknisessä toteutuksessa, vaan siinä, että se herättää tunteita, ajatuksia ja yllättää katsojan. Tässä tapauksessa esityksen osia ja lavasteita sai pohtia jossain kohdissa pitkäänkin. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun ymmärsi lukea laulujen nimet ja kuunnella sanoituksia, moni asia valkeni. Mikään ei tässä esityksessä ollut itsestään selvää tai ennalta arvattavaa. Hämy Teatteri muistutti, kuin tärkeä on heittäytyä rikkomaan omia rajojaan ja kokea maailma hetkeksi toisin, ilman rajoituksia, ilman kaavoja Ja tämä ei onnistu kuin ainoastaan niille, jotka uskaltavat heittäytyä mukaan ja poistua omalta mukavuusalueelta, tunnustella, kokeilla ja ihmetellä.

On myös hyvä muistaa, että esimerkiksi teatterin harrastajuuden tasot on otettava huomioon esitystä katsottaessa. Hämyteatteri ei pyri olemaan ammattimainen mutta esimerkiksi Erästeatteri tekee jo hyvinkin ammattimaista työtä ja Kaupungin teatteri tietenkin on suuri ja merkittävä ammattiareena. Sama pätee niin musiikissa kuin kuvataiteessakin mutta se ei vähennä minkään toimijan arvoa eikä kokemisen riemua, korostaa vain enemmän sitä, että kokijan itsensä on pystyttävä joustamaan tilanteen mukaan ja itse ymmärrettävä, millä areenalla kulloinkin toimii.

Hämyteatteri
Hämeenlinnassa Repee
Reino ”Repe” Helismaan elämästä kertova tarina laulemallisessa muodossa
Käsikirjoitus ja ohjaus Martti Kuurila

Rooleissa:
Martti Kuurila
Päivi Lehto
Rita Lundström
Pekka Perttunen
PAula Rouhila
Teijo Räsänen
Tomi Åkerlund
Valot ja äänet: Kati Turtola
Lavasteet: Vop Kuvataidekoulu