Musiikki merkitsee meille joskus enemmän kuin ehkä osaisimme itse ajatellakaan. Itse olen huomannut tämän tilanteissa, joissa kohdataan surua – vaikkapa hautajaisissa, missä olen kymmeniä kertoja esiintynyt omaisten ja joskus myös saatettavan omasta pyynnöstä. Näissä tilanteissa kuultava musiikki vaikuttaa yleensä poikkeuksetta aivan kaikkiin paikallaolijoihin. Näin mutu-tuntumalla sanoisin myös, että useammin ihmiset omista hautajaisistaan puhuessaan – joko rentona heittona tai sitten elämänsä ehtoopuolella hetken jo vääjäämättä lähestyessä – esittävät luullakseni useammin toiveita musiikista kuin vaikkapa voileipäkakuista tai tilaisuudessa luettavista teksteistä. Varsin erilaisia teoksia olenkin vuosien varrella esittänyt, usein soolona tai urkujen kanssa, joskus suurenkin tilaisuuteen kootun orkesterin jäsenenä. Ohjelmisto on vaihdellut perinteisistä hartaista teoksista kamarimusiikkiklassikkoon ja joskus suorastaan viihteelliseen, vaikkapa elokuvamusiikkiin.

Hautajaissoitot ovat raskaudestaan huolimatta myös esiintyjälle erittäin vaikuttavia tilaisuuksia. Harvoin nimittäin saa niin sydämellistä kiitosta ja vilpittömiä kommentteja siitä, miten esitetty musiikki liikutti ja muistutti poismenneestä, mutta antoi silti myös voimia ja toivoa tulevaan. Nämä lämmittävät kommentit muistuttavat siitä, että tällä muusikoiden tekemällä työllä on todellakin tarkoituksensa – vaikka kuinka joku netin kommenttiosioiden soturi voimiensa tunnossa muuta väittäisikin.

Musiikki on tärkeä apu surun käsittelyyn myös meille muusikoille. Itse muistan keikkamatkalla aikanaan yllättävän suruviestin tavoitettua napanneeni hotellihuoneessa sellon ja täysin luontevasti soittaneeni pari hidasta osaa Bachin soolosellosarjoista ensi reaktionani. Helpotti. Myös orkesterityössä on tullut pari kertaa yllättävä viesti kollegan äkillisestä kuolemasta. Tällöinkin on tuntunut kollektiivisen ensijärkytyksen jälkeen oikealta jatkaa hiljaisen hetken jälkeen konsertin valmistamista ja tuntea samalla jatkavansa yhteisen hienon asian edistämistä.

Suru on vaikuttanut myös monien upeiden sävellysten syntyyn. Alban Berg kirjoitti omiin lempiteoksiini kuuluvan viulukonserttonsa ”erään enkelin muistolle” ystäviensä 18-vuotiaana menehtyneen tyttären muistoksi. Richard Straussin ”Metamorfooseja” on sävelletty 2. maailmansodassa tuhoutuneen Saksan muistolle – viimeisimpänä teemana teoksessa kuullaan lainaus Beethovenin Eroica-sinfonian surumarssista. Maurice Ravelin ”Le Tombeau de Couperin” on taas hieno barokin ajan tansseista ammentava sarja, jonka Ravel sävelsi 1. maailmansodassa kuolleen ystävänsä muistolle.

Jutun otsikossa mainittu ”Trauermusik” – ”surumusiikki” on Paul Hindemithin sävellyksen nimi. Hän sävelsi tämän teoksen alttoviululle ja jousiorkesterille yhdessä päivässä, edellisenä yönä kuolleen Englannin kuninkaan Yrjö V:n muistolle. Teos esitettiin sävellyspäivän iltana BBC:n suorassa radiolähetyksessä, ja se on nykyisin tärkeä osa alttoviulistien ohjelmistoa. Säveltäjät ovat kirjoittaneet myös kollegoidensa muistoksi. Arvo Pärt sävelsi teoksen ”Cantus in Memoriam of Benjamin Britten”, Witold Lutosławski ”Musique funèbre” -teoksen Béla Bartókin muistolle. Ja kuultuaan Lutoslawskin kuolemasta vuonna 1994 puolestaan Kaija Saariaho sävelsi parissa päivässä ”Nocturnen” sooloviululle tämän ihailemansa säveltäjän muistolle.

Tämän jutun aihe on näin vuoden alkuun vakavahko, mutta valitettavasti suru ei katso ajankohtaa, eikä koskaan voi tietää, kenet menetämme seuraavaksi.

Joulukuussa 2024 yllättäen keskuudestamme poistunut viulisti Eriikka Maalismaa [ https://yle.fi/a/74-20132660 ] oli erittäin läheinen ystävä ja mahtava muusikkokollega. Monet teistäkin ehtivät toivottavasti vuosien varrella Hauhon musiikkijuhlilla nauttimaan Eriikan muusikkoudesta ja positiivisesta energiasta. Suru ja ikävä on suuri, mutta luotan siihen, että musiikin voima auttaa meitä kaikkia tässäkin tilanteessa.

Eriikan soittoa ja ajatuksia voi kuulla Kare Eskolan toimittamasta hienosta Välilevyjä-jaksosta Yle Areenasta:

https://areena.yle.fi/podcastit/1-63508668

Viulisti hyvän puolella – Eriikka Maalismaa in memoriam