Säveltäjä Tauno Marttisen elämän vaiheita
Rauno Marttinen, Tauno Marttisen poika, kertoi ennen Poltettu Oranssi oopperan alkua lipun ostaneille kuulijoille isänsä uran alkuvaiheista Hämeenlinnaan tuloon asti, sekä valotti hiukan isäänsä kasvattajana.
Tauno Marttinen syntyi Helsingissä 1912 syyskuussa 27. päivä, vanhemmat olivat Kristian Adolf Marttinen ja Vilma Johanna Marttinen os. Rantanen. Kristian Marttisella oli parturiliike ja alan tukkuliike. Perhe muutti Viipuriin, kun Tauno oli 7 vuotias, musiikillisesti lahjakkaana lapsena hän aloitti tuolloin pianonsoiton opinnot Viipurin musiikkioopistossa. Myöhemmässä vaiheessa hän alkoi soittaa pianoa mykkäelokuvissa saadakseen taskurahaa. Isä halusi laittaa pojan parturinoppiin Heinolaan, koska halusi toiminnalleen jatkajaa. Tauno viihtyi Hiusalan oppilaitoksessa vain hetken ja tuli takaisin kotiin todetakseen, ettei siitä opiskelusta tule yhtään mitään, musiikki on hänen alansa. Tähän loppuivat isän ja pojan välit ja niin Taunon oli muutettava pois kodistaan.
Hän jatkoi musiikin parissa säveltäen ja soittaen. Musiikkki myös vei Ilmi ja Tauno Marttisen yhteen. Näin Rauno kertoo: Isä oli tehnyt viihdytyskiertuetta varten musiikin Valoa kohti nimiseen esitykseen tanssiryhmälle, jossa myös Ilmi oli tanssijana.
Kiertueen jälkeen Helsingissä Tauno kysyi suoraviivaisesti Ilmiltä menetkö kanssani naimisiin. Sodan aikana Tauno toimi ratsulähettinä ja eräänä jouluaattona hän lähti hevosella viemään käskyjä ” teltoille”ja eksyi matkalla 30 asteen pakkasessa, kun hän oli ratsastanut 24 tuntia, hän huomasi olevansa rintamien välissä vaarallisessa paikassa. Tauno päätti antaa ohjat hevoselleen Topille ja sanoi sille, vie meidät Topi ”teltoille”. Topi vei heidät ja näin hän pelasti Taunon hengen. Toinen ihmepelastus sattui, kun joukkoja oltiin viemässä eteenpäin ja miehet jätettiin odottamaan aukion laitaan, minkä Tauno totesi vaaralliseksi paikaksi ja ohjasi joukot pois, sanoen :” pojat tähän ei voida jäädä”, heidän jättämäänsä paikkaan tuli keskitys ja ryhmä säästyi hengissä. Kolmas ihmepelastus tapahtui sodan aikana rintamalla, jonne polkupyöräjoukko oli matkalla, Tauno kaatui ja loukkasi polvensa pahasti ja hänet vietiin pois rintamalta, koko muu joukko joutui vihollisen ampumaksi.
Sodan jälkeen raha oli tiukassa, niinpä Tauno soitteli ravintoloissa aamuneljään ja sävelsi myös runsaasti viihdemusiikkia, muun muassa Olavi Virran ensimmäisen levytyksen, joka oli nimeltään Syysserenadi.
Tauno luki paljon kirjoja, runoja ja aforismeja, Kalevala erityisesti oli hänen sydäntään lähellä.
Hän myös kirjoitti itse aforismeja, yhden niistä Rauno Marttinen näytti ja luki meille: ”Totuus on myrkkyä, jota tulee annostella vahvasti laimennettuna.”
Tauno Marttinen toimi sirkus Zoon orkesterin johtajana ja kiersi ympäri Suomea sirkuksen mukana.
Eräänä päivänä sirkus saapui Hämeenlinnaan, silloinen hotelli Aulangon johtaja palkkasi orkesterin Aulangolle ja Tauno toimi orkesterin johtajana, kunnes johdatus jälleen vei eteenpäin. Hän näki unen, jossa hän oli kuollut, hänen edessään seisoi suuri henki, joka sanoi ”Nyt sinä olet kuollut, mutta pääset takaisin elämään, jos lopetat viihdemusiikin esittämisen.”
Siitä alkoi Marttisen uusi ura klassisen musiikin säveltäjänä, Hämeenlinnan kaupungin orkesterin kapellimestarina ja Hämeenlinnan musiikkiopiston johtajana, myös niissä rooleissa minun sukupolveni ja nuoremmat hämeenlinnalaiset hänet muistavat ja tietävät.
Rauno kertoo:”Joukko hämeenlinnalaisia taiteilijoita mukana mm. Taisto Ahtola, Liisa Majapuro ja Tauno Marttinen perustivat Keskinkertaisten kerhon, joka monet vuodet kokoontui vuorotellen jokaisen kotona. Nimi kerholle syntyi, kun Hämeen Sanomat kirjoitti että kaikki lahjakkuudet lähtevät Hämeenlinnasta ja vain keskinkertaiset jäävät jäljelle”.
Isänä hän oli enemmänkin tiennäyttäjä kuin kasvattaja. Rauno muisteli, kun hän sai ehdot englannin kielestä ja ne olisi pitänyt suorittaa, mutta Kaustisilla oli samaan aikaan musiikkileiri, Rauno kysyi isältä:” Suoritanko ehdot vai menenkö musiikkileirille.” johon isä vastasi:”Musiikkileirille.”
Isä sävelsi Raunolle kehtolaulun, jos uni ei tullut isä soitti sen ja poika nukahti samantien.
Rauno Marttisen muistelmat oli kotoinen ja lämminhenkinen tilaisuus säveltäjän monelle tuntemattomistakin vaiheista.
Tauno Marttisen lapsia ja lapsenlapsia asuu ja elää Hämeenlinnassa edelleen ja he vaalivat isänsä ja isoisänsä perintöä rakkaudella. Marttinen oli ja on Hämeenlinnan oma taiteilija ja yksi Suomen tuotteliaimmista ja monipuolisimmista säveltäjistä.
Verkatehtaalla esitetty ooppera Poltettu oranssi oli hieno ja edelleen aiheeltan ajankohtainen ja pieni maistelu Marttisen laajasta ja monipuolisesta tuotannosta.
Tässä kontekstissa voisin ihmetellä miksi musiikkiopistomme nimi on Sibeliusopisto eikä Tauno Marttisen opisto.
Sibelius on toki Sibelius, mutta hänen henkilökohtainen vaikutuksensa Hämeenlinnan kaupunkiin jäi vain vain koulupoikavuosiin ja musiikkinsa hän sävelsi jossain muualla kuin Hämeenlinnassa, sen sijaan Tauno Marttinen teki elämäntyönsä musiikin opettamisessa ja säveltämisessä nimeenomaan tässä kaupungissa.
Lue lisää Tauno marttisesta:
