Hämeenlinnan taiteilijaseuran puheenjohtajan  Tuire Toivolan vuoro oli kertoa Tiina-Katriina  Mustosen haastateltavana taiteilijuudestaan Hämeenlinnan kirjastolla 22.10. klo 17.30-18.30   Hämeenlinnan Taiteilijaseuran järjestämässä tilaisuudessa.

Piirtäminen on Tuirelle  elämäntapa ja ilo jo lapsuudesta, hän ei muista sellaista aikaa, ettei olisi piirtänyt. Hän kertoo lapsuudestaan pienen  esimerkin piirtämisestään: kun muu perhe istui television ääressä katsomassa mielenkiintoista ja hauskaa ohjelmaa, sisko huuteli Tuireakin katsomaan, mutta hän vastasi, ettei voi tulla kun piirtäminen on kesken. Piirtäminen ja maalaaminen ovat edelleen jokapäiväinen ilo, mikäli hän ei  pääse työhuoneelle piirtämään tai maalaamaan vähään aikaan, alkaa olla hermot kireällä.

Tuirella ei ollut muita varteenotettavia ammattihaaveita kuin kuvataiteilijan ammatti. Hän kävi Helsingin kuvataidelukion, sieltä hän lähti opiskelemaa artenomiksi, Hämeenlinnaan. Artenomikoulutuksessakin häntä kiinnostivat lähinnä taideaineet . Hän opiskeli myös Tallinnan taidekoulussa ja taidekoulu Maassa, sattumalta hänelle tuli eteen taideterapia, josta ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut, hänestä tuntui hienolta yhdistää kuvataide ja ihmisten auttaminen. Hän sai selville että Kankaanpään taidekoulussa oli 3 -vuotinen Taideterapiakoulut us, johon lähti kouluttautumaan.

Vuosia Tuire teki  töitä psykiatrisissa yksiköissä taideterapeuttina, kuitenkin  hän koko ajan teki myös omaa taiteellista työtään.  Tuiren taiteen tekeminen on ikuista seikkailua värien ja muotojen maailmassa. Seikkailu on mielenkiintoista, jännittävää,  salaperäistä ja innostavaa eikä aina tiedä mihin on päätymässä, kun maalaamisen tai piirtämisen aloittaa. Hän ei pyri tekemään salaperäisiä töitä vaan salaperäisyys on tunne työn tekemisen aikana, kenties jonkinlainen flowtila. Töiden esittelyn aloittivat pienet kesällä tehdyt akvarellityöt, jotka ovat  kokeilua ja seikkailua uusilla tekniikoilla ja välineillä.Tuire tekee myös hyvin pieniä akryylimaalauksia, joissa on pieniä kiehtovia yksityiskohtia, värejä ja muotoja, joita  voi katsella suurennuslasilla, taiteilja itse hurmioituu katsellessaan pikkiruisten taulujensa yksityiskohtia suurentavan lasin läpi. Mustavalkoinen kausi alkoi koronan aikoihin, jolloin alkoi selkeyden kaipuu ja hän jätti värit pois hetkeksi, maalaukset ovat musteella ja tussilla maalattuja, töissä on  kiviä ja kallioita ja eteläeuroopassa nähtyjä vuoristomaisemia, nämä työt ovat meĺko kookkaita.

Kivet ja kalliot liittyvät lapsuuteen meren rannoilla, kivikko aiheena liittyy rauhaan ja harmoniaan ja ikiaikaiseen elämään, jota kivi edustaa.  Mustavalkoinen kausi jatkui, ei maalaamisena vaan piirtämisenä, kovalla hiilikynällä. Syntyi 7-osainen sarja vanhan miehen elämäkerta, sarjan nimi on Eräänä Päivänä lähden merelle. Tuiren maalauksessa, Menneisyys mukanamme, on piirrettynä lapsi hentona lyijykynäpiirroksena, vahvassa punaisessa maassa,  punainen väri on rakkauden väri ja  lapsi on turvassa vaikka on nähtävissä uhkan tuntua, muodottomia hahmoja lapsen takana.  Lapsi on syventyneenä kuitenkin omaan puuhaansa.

Pyykinpesijä, akryyli, 2024. Kuva: Tuire Toivola

Teos Menneisyys mukanamme viritti myös yleisössä mietteitä ja kysymyksiä, sekä tulkintoja . Seuraavan työn nimi oli Pyykinpesijä. Mustavalkoinen maalattu  hahmo , kesäisen vihreällä taustalla, puro on hyvin tumma  pyykki on punaista, jotain kivuliasta, jotain raskasta on todettavissa , sentähden puro on tumma ja pyykki punainen.  Mikä vielä edelleen innostaa maalaamiseen ja piirtämiseen,kysyy haastattelija. Maalaaminen on aina ollut mukana lapsuudesta saakka on  värimuistoja.   Haltioituminen ja ilo työn tekemisestä saavat jatkamaan edelleen taiteellista työtä.

Tuire opettaa myös muun muassa Vanajaveden opistossa muutamia tunteja ja naisvankilassa kerran viikossa. Taiteilijahaastatteluun on kuulunut kiinteänä osana myös taiteilijoille tärkeitä kirjoja. Tuiren ensimmäinen valinta on  lukioaikana luettu Dostojevskin Rikos ja rangaistus, se herätti hänessä suuria eettisiä kysymyksiä. Toinen valittu kirja on Tolkienin Taru Sormuksen herrasta, klassikko hyvän ja pahan taistelusta.  Lähiaikojen kirjoja ovat olleet  Alex Schulmanin Unohda minut, lapsen kokemus äidin alkoholiongelmaan ja äitisuhteeseen liittyvä .  Elina Hirvonen, Että hän muistaisi saman, raastava  lapsen kertomus mielivaltaisten ja ailahtelevien vanhempien lapsena. Sara Stridsberg Niin raskas on rakkaus, mielenterveysongelmien parissa, lapsi vanhempi suhde. Tuire toteaa , että jotkut kirjamieltymykset johtuvat varmaankin  taideterapia työstä mielenterveyspotilaiden parissa. Hullut ihanat Linnut, Joonatan Tola, autofiktiivinen teos, jossa 4 lasta sai huolehtia äidistään , joka oli vakavasti, lapset huolehtivat arjesta. Aihe oli vaikea mutta huumorilla höystetty selviytymistarina.