Sosiaalinen pääoma eli, ketä tunnet ja ketkä tuntevat sinut, on äärimmäisen tärkeää myös kulttuuri- ja taidealoilla. Asiaa ei useinkaan tunnisteta tai sen olemassaoloa pidetään itsestäänselvyytenä mutta varsinkin pienessä kaupungissa näkee selvästi, kenellä on tarpeeksi sosiaalista pääomaa esimerkiksi lastensa uran edistämiseen. Lehdistöllä on myös suuri merkitys sosiaalisen pääoman jakautumisessa, sillä kuka näkyy ja kuka jätetään ulkopuolelle vaikuttaa suoraan siihen, kenen kanssa halutaan olla tekemisissä ja miten hänet nähdään. Sosiaalinen pääoma liittyy vahvasti ihmisen laumakäyttäytymiseen ja se on merkittävä mutta turhan vähän tunnustettu pääoma, jonka puuttuminen tai riistäminen voi määrittää elämän kulun kokonaan.

Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan menestystä määrittelee erilaisten pääomien jakaantuminen, mikä helpottaa päämäärien saavuttamista. Bourdieun mukaan yhteiskunnallinen asema ja toimijuus rakentuvat taloudellisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja symbolisen pääoman varaan. Taloudellinen pääoma tarkoittaa rahaa ja resursseja, kulttuurinen pääoma osaamista, koulutusta ja esteettistä makua, sosiaalinen pääoma puolestaan verkostoja ja niihin liittyvää luottamusta. Symbolinen pääoma taas syntyy näiden yhdistelmänä ja konkretisoituu arvostuksena ja maineena.

Sosiaalinen pääoma kasvaa hiljalleen. Siihen liittyy se, kuka olet, mistä tulet, miten toimit ja miten sovit yhteisön käyttäytymisnormeihin. Ujous, arkuus, vetäytyvyys ja hiljaisuus harvoin kuuluvat sosiaalista pääomaa omaavalle henkilölle, ellei synny yhteisöön, joka arvostaa jäseniään niin paljon, että nostaa heitä esiin kaikessa toiminnassa. Näin toimii jotkin perhekunnat mutta muissa yhteisöissä tällaista toimintaa ei useinkaan näe.

Pienissä kaupungeissa sosiaalisen pääoman merkitys on nähtävissä arkipäivässä selvästi. Hyvä esimerkki tästä ja sosiaalisen pääoman jakautumisesta oli keskusteluni erään kulttuuritoimijan kanssa pieniä avustuksia jakavasta tahosta. Oma kokemukseni oli, että avustusten parissa työskentelijät ovat olleet epämiellyttäviä ja jopa aiheuttaneet häpeää omilla toimillaan avustusten hakijoille. Toinen henkilö koki toiminnan erityisen helpoksi ja oli ylpeä siitä, että henkilöt kävivät hänen tapahtumissaankin. Totesi myös henkilökohtaisesti tuntevansa heitä, ajalta jolloin itse työskenteli saman työnantajan alla. Minulle sensijaan he olivat kasvottomia toimijoita sähköpostien takana kuten minäkin oletettavasti heille.

 Ajatus jäi vaivaamaan minua, sillä sosiaalisen pääoman roolia tai omaamista ei ymmärrä välttämättä itse. Monesti vastaavassa tilanteissa olevista henkilöistä asioiminen tuntuu äärimmäisen helpolta ja nousee usein ihmetys siitä, miksi muut eivät hyödynnä palveluita tai toimi samoin. Jää helposti huomaamatta, miten hankalaa voi toisille olla löytää tietoa tai suhtautua sihteerien kiukutteluun.

Sosiaalinen pääoma näkyy myös siinä, miten taiteilijat ja kulttuuritoimijat saavat tilaisuuksia esitellä työtään tai osallistua hankkeisiin. Pienessä kaupungissa sekä pienessä maassa taidekenttä on usein sisäänpäin kääntynyt,  jos ei tunne oikeita ihmisiä, voi olla vaikea päästä mukaan projekteihin, saada apurahoja tai löytää yleisöä omalle työlle. Toisaalta, jos kuuluu oikeisiin piireihin, monet ovet aukeavat kuin itsestään. Tämä ei välttämättä ole tietoista suosimista, vaan yksinkertaisesti sitä, että yhteistyö on helpompaa tuttujen kesken ja tietoa jaetaan niille, jotka sattuvat olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Eräs konkreettinen esimerkki tästä on työtilojen ja näyttelypaikkojen jakautuminen. Pienissä kaupungeissa on usein vain muutama keskeinen näyttelytila tai kulttuurikeskus, ja niihin pääseminen voi riippua enemmän suhteista kuin objektiivisista ansioista. Jos tunnet tilasta vastaavan henkilön tai olet ollut mukana aiemmissa tapahtumissa, kutsu voi tulla suoraan ilman virallisia hakuprosesseja. Jos taas et tunne ketään, joudut raivaamaan tiesi järjestelmän läpi, mikä voi tarkoittaa viikkojen tai kuukausien työtä ja epämääräisiä vastauksia sähköposteihin.

Toinen esimerkki sosiaalisen pääoman merkityksestä on apurahakenttä. Monet rahoituspäätökset perustuvat hakemuksiin ja ansioihin, mutta käytännössä myös nimi ja maine vaikuttavat. Jos olet saanut aiemmin rahoitusta, tunnet arvioitsijat tai olet ollut mukana jossain heidän tuntemassaan projektissa, mahdollisuutesi paranevat. Uusille tekijöille tämä voi tuntua turhauttavalta, vaikka hakemus olisi kuinka hyvä, se ei välttämättä mene läpi, jos nimi ei ole tuttu tai suosittelijaa ei löydy. Suomessa suosittelijoiden merkitys on suhteellisen uusi juttu ja merkitys kasvaa vuosi vuodelta. Tiedän useita tapauksia, joissa ura on lähtenyt käyntiin nousukiidolla, koska tuntee oikeat ihmiset, jotka lähtevät suosittelijoiksi. Usein nämä suosittelijat tulevat perhepiiristä tai tietoisesta verkostoitumisesta, ei niinkään omista ansioista vaan siitä, miten mukavaa seuraa olet.

Sama mekanismi toimii myös tapahtumajärjestämisessä. Kulttuurialan tapahtumat syntyvät usein verkostojen kautta, järjestäjä tuntee esiintyjän, esiintyjä tuntee jonkun, joka voi auttaa tekniikan kanssa, ja sponsorit löytyvät kontaktien avulla. Pienessä kaupungissa resurssit ovat rajalliset, joten yhteistyön merkitys korostuu. Mutta jos sosiaalinen pääoma puuttuu, voi jäädä täysin ulkopuoliseksi.

Itselläni tämä on ollut jatkuva haaste. Olen ollut Hämeenlinnassa aktiivinen 10 vuotta, mutta tunnen edelleen olevani ulkopuolinen. Sosiaalinen pääoma ei kasva pelkästä osaamisesta tai hyvästä työstä, se vaatii sitä, että muut tunnustavat sinut osaksi yhteisöä. Ja joskus, jos olet sosiaalisesti erilainen, et ehkä koskaan pääse täysin sisään yhteisöön tai yhteisöihin. Tästä syystä ei myöskään saisi olla liian kiireinen, pitäisi aina olla aikaa ja energiaa verkostoille, koska ne ovat yksi tärkeimmistä pääomista,

Tästä syystä on tärkeää puhua sosiaalisen pääoman merkityksestä avoimesti. Se ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan rakenteellinen tekijä, joka vaikuttaa siihen, keillä on mahdollisuus menestyä. Jotta kulttuurialan ikuinen ongelma, kasvava katkeruus ja uupumus loppuisi, täytyy tunnistaa ne näkymättömät syyt, jotka määräävät, kuka pääsee mukaan ja kuka jää ulkopuolelle. Onneksi pääosin asioihin voi vaikuttaa olemalla mukana mutta aina sekään ei ole mahdollista.

Yksi hyvä tapa aloittaa taidealan verkostoituminen on käydä nauttimassa ilmaisesta tarjoilusta näyttelyiden avajaisissa. Hämeenlinnassa näitä on usein tarjolla synkronoidusti ainakin Taidehalli Hämeessä ja Konttorin galleriassa. Tähän pätee sama kuin kuntosaliinkin. Pääasia, että menet paikalle säännöllisesti. Vuodessa tunnet jo hyvän määrän uusia ihmisiä, mikään ei tapahdu hetkessä.

Lue lisää Pierre Bourdieusta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pierre_Bourdieu

https://journal.fi/politiikka/article/view/151271/97266

ja Pääomista:

Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma