Sami Saari ja Jazzpojat Suistolla: riemastuttava, lennokas ja tanssittava paketti
Muistan Sami Saaren ysärin loppupuoliskolta, Veeti and the Velvetsin ajoilta. Siinä vasta olikin kelpo pumppu, a cappellaa vailla vertaa, pidin heistä kovasti. Sen koommin en sitten Sami Saaren edesottamuksista kuullutkaan, ennen kuin nyt männälauantaina, kun vaapuin häntä ja orkesteriaan väijymään Suiston hämärään.
Loppuunmyyty keikka tarkoitti sitä, että tupa oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma katossa. Riehakas yleisö odotteli esiintyjiä lavalle ja jazz-iltojen tyypillisestä setupista poiketen, lattialle oli varattu kosolti tilaa tanssimista silmällä pitäen. Ja sehän toki enteilee hyvää, mietin, asettuessani perinteiseen väijyntämoodiin. Bändi saapui lavalle, soitto alkoi ja ensimmäiset karkeloitsijat korkkasivat oitis tanssilattian. Ja sitten saapui Sami Saari, maailmanmiehen elkein ja hetken verran tunnelma oli kuin vuosikymmenten takaisella jazzklubilla suuren meren tuolla puolen. Se oli messevä tuokio se.
On tunnustettava, etten ollut etukäteen perehtynyt Saaren tuotantoon, tietämykseni ja tuntemukseni asiasta olivat yhä siellä ysärin tasolla. Muistin messevät a cappella- vedot ja totta kai Ainutkertaisen, sitä ei ole voinut olla kuulematta, mutta millaista on Samin ja jazzpoikien tuotanto? Se oli minulle pian selkenevä.
Se tuotanto oli svengaavaa, groovaavaa, karkeloituttavaa, mitä näitä menevää soitantaa kuvaavia termejä nyt onkaan. Perinteisen jazzin lisäksi seikkailtiin soulin puolella, kokeiltiin funkahtavampaa boogieta ja koukattiin bluesin puolelta taas jazziin. Eikä unohdeta sambaa, sitäkin nimittäin kuultiin ja se toimikin aivan erityisen loistavasti. Lienee turha mainita, että tanssilattia oli sambavaiheessa tupaten täynnä ja yleisö pani jalalla koreasti oikein olan takaa, niin akrobaattiselta kuin se kuulostaakin.
Itse musiikin lisäksi, minua miellyttivät suuresti suomenkieliset sanoitukset. Tämänkaltaista musiikkia harvemmin kuulee omalla äidinkielellä esitettynä, joten ilakoin jokaisen säkeen parissa kuin hyttynen kesäyössä. Sanoitukset olivat sitä paitsi taidokkaasti kynäiltyjä, kertoivat tarinoita, ottivat kantaa ja sulautuivat jazzsäveliin sujuvasti, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Keikka oli siis riemastuttava, lennokas ja tanssittava paketti, täynnä taidokkaita kappaleita, viihdyttävää esiintymistä ja karkelointia, iloista, pitelemätöntä karkelointia. Vaappuessani kotia kohti, oli hyvin keväinen tunnelma, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Väittäisin että tunnelma johtui vain osin vallitsevasta säästä ja päävastuussa valoisasta, lämpimästä tunnelmasta oli Sami Saaren ja jazzpoikien ansiota.
Sami Saari – kitara & laulu
Sami Leponiemi – saksofoni
Mikael Myrskog – piano
Oskari Siirtola – kontrabasso
Ville Pynssi – rummut
