Rauhallista tunnelmaa ja uniikkeja lahjaostoksia Linja-autoasemalla
Aktiivisuuteni joulumyyjäisten kävijänä on tänä vuonna koostunut lähinnä hyvistä aikeista käydä niissä – aikeet ovat harvemmin johtaneet varsinaiseen toimintaan. Viime viikonloppuna aktiivisuuden puuskassa jalat kuljettivat jo kohti Wetterhoffin myyjäisiä, mutta valitettavasti perillä paljastui, että pyrin niihin ilta-aikaan myyjäisten jo päätyttyä. Onneksi myyjäiskausi sentään jatkuu vielä, ja näinä päivinä myyjäistunnelmasta pääseekin nauttimaan kaupunkitaideyhdistys Kaputa ry:n myyjäisissä Linja-autoaseman kulttuuritilassa. Myyjäiset järjestetään 18.–19.12. klo 15–19.
Kävin myyjäisissä heti niiden alussa tutkimassa tarjontaa ja aistimassa tunnelmaa. Myyjiä oli tilassa viitisentoista, ja lisäksi paikalla voi vahvistaa jouluostosten koettelemaa ruumistaan kohtuuhintaisilla, kotitekoisilla herkuilla sympaattisesta kahviosta. Tunnelma oli rauhallinen ja leppoisa; ainakin myyjäisten ensimmäisen tunnin aikana oli vielä väljää liikkua, tutkia rauhassa tuotteita ja jutella myyjien kanssa, jotka kertoivat niistä mielellään. Ihmiset lienevät erilaisia tässä suhteessa, mutta itse kavahdan ruuhkia, ja viihdyinkin siksi Linja-autoaseman väljyydessä erinomaisesti. Onko mitään pahempaa kuin kurotella havittelemiaan tuotteita myyntipöydiltä kanssaostajien muhkeisiin toppatakkeihin verhottujen selkien takaa, joutua ohi vyöryvän ihmismassan tuuppimaksi ja yrittää kiinnittää kiireisen myyjän huomio maksun suorittaakseen! Suosittelen siis Linja-autoaseman myyjäisiä erityisesti kiireettömämmän tunnelman ystäville.
Valinnanvaraa ja viehättäviä tuotteita nimittäin löytyy tällaisista hieman pienemmänkin skaalan myyjäisistä. Myyjät olivat paikallisia tai lähiseudun käsityöläisiä, ja myynnissä oli laaja kattaus erityisesti neulottuja ja ommeltuja käsitöitä, koruja sekä esimerkiksi suklaaherkkuja, leivonnaisia ja lasi- ja keramiikkaesineitä. Jos joululahjat ovat vielä etsinnässä, näistä myyntipöydistä niitä löytynee moneen makuun ja monen ikäiselle. Käsityönä tehtyä mehiläissuklaata herkkusuulle, persoonalliset korvakorut lähipiirin tyyliniekalle, hauska avaimenperä koululaiselle, kierrätyskankaasta ommeltu pussukka, no, kenelle tahansa, koska kukapa ei pussukkaa johonkin tarvitsisi? Kaupan päälle saa hyvän mielen siitä, että tukee ostoksillaan itse tuotteensa tekevää käsityöläistä eikä jotain kyseenalaisin keinoin voittoja tahkoavaa jättiyritystä.
Kyselin hieman myyjiltä, miten myyjäiskausi on sujunut – pohdin, näkyykö kuluttajien tiukemmaksi mennyt taloustilanne myös myyjäispöytien äärellä ostoksia tehtäessä. Vaikutti siltä, ettei ainakaan suurta muutosta ollut havaittu, osa koki tämän vuoden myynnin olleen jopa tavallista parempi. Tämä on positiivista, sillä myyjäisiä ja käsityöläisiä tarvitaan: yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi kaikkia, jotka ajattelevat luovasti ja tekevät käsillään eettisesti valmistettuja, kestäviä tuotteita.
Kaikista maailman ihmisistä joulumyyjäiset saivat minut ajattelemaan Karl Marxia – älä lopeta lukemista vielä, vaan kulje kanssani tätä huteraa aasinsiltaa. Yksi Marxin kehittämistä käsitteistä on tavarafetisismi, jolla tarkoitetaan kapitalistisessa yhteiskunnassa elävän ihmisen vieraantumista tavaroiden valmistamiseen tarvitusta työstä. Näemme tavaroissa niiden rahallisen eli vaihtoarvon, joka voi olla (mutta useimmiten ei ole) jossain järjellisessä suhteessa tavaran valmistamiseen tarvittuihin materiaaleihin ja työpanokseen. Lisäksi tuo työ on useimmiten meille kuluttajina täysin näkymätöntä. Tällaisessa yhteiskunnassa sosiaaliset suhteet ihmisten välillä korvaa rahan ja esineen välinen suhde eli se, että kuluttaja vilauttaa pankkikorttiaan ja poistuu kaupasta esine kainalossaan saamatta koskaan tietää, kuka sen on valmistanut tai missä oloissa.
Ostaessani myyjäisistä pienen lasiesineen ja jutellessani myyjän – esineen valmistajan – kanssa sen tekoprosessista olimme ihmistenvälisen sosiaalisen suhteen äärellä. Raha ja esine vaihtoivat omistajaa, mutta minulla on esineelle myös kasvot ja tarina, kohtaaminen esineen valmistaneen ihmisen kanssa sen äärellä. Nyt lasipallo lepäilee pöydälläni, enkä näe siinä vain sen rahallista arvoa vaan myös – ennen kaikkea – jotain sen valmistaneesta ihmisestä ja esineen tekoprosessista. Se tuntuu arvokkaalta, arvokkaammalta kuin raha.
Kaputa ry:n joulumyyjäiset Linja-autoaseman kulttuuritilassa 18.–19.12. klo 15–19.
