Potretteja Kulttuurikonttorin Galleriassa
Kristiina Marian Potretteja- näyttely avattiin Kulttuurikonttorin hurmaavaan pikku galleriaan lauantaina 10.1. ja se on väijyttävissä aina 28.1. saakka, joka päivä klo 11-18.
Voimakkain värein maalatuissa, kookkaissa teoksissa nähdään naishahmoja, jotka ainakin allekirjoittaneelle näyttäytyivät ennen kaikkea salamyhkäisinä.
Naiset istuvat. Yhdellä on tukka sekaisin ja yöpaita yllään, toisella hieno juhlakolttu ja kolmannella villapusero, jonka kaulus miltei kätkee kasvot. Osa heistä katsoo kohti, osa on selin. Salamyhkäisiksi he jäävät siitä syystä, että heidän silmänsä eivät näy. Yhdelläkään heistä ei ole silmiä, joihin voisi katsoa ja onkia sitä kautta salaisuuksia esiin.
Tämä silmättömyys tekee teoksista aivan erityisen mielenkiintoisia. Sitä huomaa kiertävänsä galleriaa kerta toisensa jälkeen, tuijottaen teoksia aina uudestaan ja uudestaan, ikään kuin odottaen, että kyllä ne lopulta kertovat jotakin. Että kun riittävän kauan tuijottaa ja väijyy, avautuu edes joku heistä lopulta ja sinnikäs kyylä saa kontaktintapaisen, ei ehkä katsekontaktia, mutta jotakin siihen suuntaan.
Mitä todennäköisimmin teosten naiset kertovat tarinaansa juuri sillä salamyhkäisyydellä, silmättömyys ja sitä kautta katsojan ja kuvattavan välille pystytetty muuri ehkä ovatkin se koko Potretteja- näyttelyn punainen lanka. Voi hyvinkin olla.
Tämä salamyhkäisyys lietsoo katsojaa kehittelemään omia tulkintojaan siitä, mitä teoksissa on meneillään, mitä istuvan hahmon mielessä liikkuu ja millainen tunnetila tilanteessa vallitsee. Tai ainakin tunnustan itse lietsoutuneeni, kun olin kiertänyt gallerian viidesti, tuijottaen teoksia silmät puoli tuumaa päästä ulkona, kehittelin lopulta itse kaipaamiani vastauksia kysymyksiin silmänsä kätkeneiden naisten boogiesta.
Salamyhkäisyyden lisäksi teoksissa kiehtoi niiden suuri koko ja selkeys. Ei pieniä yksityiskohtia tihrusteltavaksi, vain tuolilla istuva hahmo. Toki niitä saattoi tihrustellakin, valon taittuminen ja kankaan laskeutuminen voidaan laskea tihrusteltavaksi yksityiskohdaksi (tihrusteleminen tässä yhteydessä viittaa allekirjoittaneen hajataittoon, eikä teoksen ominaisuuksiin.), mutta kokonaisuutena teokset olivat hyvin selkeitä ja vaikuttavia.
Henkilökohtaisesti minua kiehtoi eniten voimakkaan punaisen sävyiseen mekkoon pukeutunut naishahmo, joka oli kätkenyt kasvonsa helminauhoihin teoksessa Kaikki helyni. Helmiverhon takaa saattoi miltei hahmottaa silmät -joita selkeästikin jäin kaipaamaan- ja kontrasti juhlavan asun ja holtittomasti päähän tempaistujen korujen välillä. Teos herätti aivan erityisen paljon kysymyksiä, joihin keksin vastauksia vielä hyvän tovin näyttelystä lähdettyäni.
Potretteja- näyttely on siis nähtävissä vielä tammikuun ajan joka päivä kello 11-18 Kulttuurikonttorin galleriassa. Mikäli salamyhkäisyys viehättää, kannattaa ehdottomasti käydä väijymässä.
