Hämeenlinnan keskustassa sijaitseva Palanderin talo on kotimuseo, joka kuvaa
keskiluokkaisen porvariston elämänmuotoa ja tunnelmia kaupungissa 1800-luvun ja
1900-luvun vaihteessa. Talossa voi aistia, millaista oli elämä ja tavat tuohon aikaan.

Hämeenlinnassa yksi- tai kaksikerroksiset puutalot yleistyivät 1650-luvulta alkaen.
Palanderin talo on yksikerroksinen. Sen julkisivu on hyvä esimerkki 1800-luvun lopun
puutaloarkkitehtuurin vapautumisesta. Klassisia aineksia käytettiin melko vapaasti ja
talon julkisivun puolelle lisättiin koristeellisia listoja, ikkunakehyksiä ja
räystäskonsoleja. Rakennuksen julkisivu sai näyttää mahdollisimman hienolta,
sisäpihan puoli oli vaatimattomampi.

Talon rakennutti vuonna 1861 entinen Tarkkampujapataljoonan kapteeni Anselm
Grahn, joka oli muuttanut Turusta Hämeenlinnaan ja ryhtynyt liikemieheksi
pataljoonan lakkauttamisen jälkeen. Hänen aikanaan talossa oli 12 huonetta, joista
jokaisessa oli valkoinen kaakeliuuni. Hän itse asui talossa vain pari vuotta. Hän myi
rakennuksen lehtori Magnus Gaddille, joka teetti taloon lautavuorauksen ja salin
lattian koristemaalauksen.Hänen omistuksessaan julkisivu muutettiin uusrenessanssi
tyyliseksi ja maalattiin öljymaalilla sekä pärekatto muutettiin asfalttihuovalla
päällystetyksi. Hän myös rakennutti koristeellisen portin ja uuden aidan tontin
ympärille.

Palanderin talo sijaitsee aivan Hämeenlinnan kaupungin
keskustassa,osoitteessa Lukiokatu 4. Talo on saanut nimensä talon kolmannen
omistajan Edward Wilhelm Palanderin mukaan.Lehtori Palander oli Hämeenlinnan
lyseon venäjänkielen lehtori ja asui perheineen talossa kaksikymmentä vuotta .
Palanderien aikana talossa sijaitsi myös Hämeen Sanomien kirjapaino ja konttori
vuosina 1884–1890. Palanderit muuttivat muuttivat Helsinkiin vuonna 1904.
Talon seuraava omistaja oli piirilääkäri Karl Johan von Fieandt joka asui perheineen
talossa vuoteen 1968 asti.

Suojeluskuntapiiri omisti osan talosta vuosina 1921–1944 .Suojeluskuntien asiat
siirtyivät vuonna 1919 sotakomisariaatilta erityisille suojeluskuntapiireille.
Piharakennukset ovat suojeluskuntapiirin ajalta 1920- ja 1940-luvuilta.

Suojeluskuntapiirin esikunta muutti 1930-luvun alussa Hämeen Suojan tiloihin
Palokunnankadulle ja tilalle tuli Hämeenlinnan sotilaspiirin esikunta, jonka
omistuksessa se oli vuosina 1944–1990. Sotilaspiirit aloittivat toimintansa 1932, kun
Suomen maanpuolustusjärjestelmä muuttui aluepohjaiseksi. Kaupungin omistukseen
talo tuli vuonna 1969. Samana vuonna siihen perustettiin Hämeen museon
kotimuseo. Sinne on sisustettu myös suojeluskunnan piiripäällikön huone 1930
-luvun asussaan.

Nykyisen muotonsa museo sai vuonna 1995.
Puutarhan kunnostus aloitettiin vuonna 1996. Tuolloin koko piha oli asfaltin peitossa
ja siellä kasvoi vain kaksi puuta. Nykyinen puutarha on mitä luultavammin paljon
vehreämpi kun mitä kaupunkitalojen pihat 1800-luvulla ovat olleet. Siihen aikaan
kaupunkiporvarien puutarhan hoito keskittyi yleensä huviloille ja talojen pihoilla oli

yleensä vain nurmea, polkuja ja kotieläimiä. Nykyiseen puutarhaan on istutettu
perinteisiä puutarhakasveja ja se on kaikille avoinna.
Palanderin talo on rakennettu kodiksi, jonka kalustetut huoneet keittiöstä saliin ovat
sellaisia kuin ne olisivat sata vuotta sitten voineet olla. Palanderin talon
rakennuspiirustukset ovat katsottavissa Hämeenlinnan Lydiassa
Eteiseen tullaan Linnankadun puoleisesta ovesta. Eteisen pöydällä on
käyntikorttilmalja. Siihen oli syytä jättää kortti, jossa olivat hänen yhteystietonsa ja
yhteydenottopyyntö tuttavuuden solmimiseksi. Lähtiessään vieraat jättivät muistoksi
korttinsa.

Eteisestä on käynti herrainhuoneeseen, jonka kalusteille ja esineille oli tyypillistä
luonnonmuotoja mukailevat kaarevat ja kiemuraiset linjat sekä kasvi- ja luontoaiheet.
Huone on sisustettu 1900-luvun alun jugend-tyyliin. Ajan kaakeliuunit olivat
tunnetusti tyylikkäitä. Tässä tilassa talon isäntä työskenteli kirjoituspöytänsä ääressä
kirjoittaen, lukien kirjoja ja sanomalehtiä sekä seurustellen miesvieraiden kanssa.

Herrainhuoneesta on pääsy herrasväen 1800-luvun makuuhuoneeseen, joka oli
yleinen oleskeluhuone. Sänky oli päivän ajaksi piilotettu ristipistolla koristellun sermin
taakse. Makuuhuoneessa tehtiin koruompelutöitä ja vastaanotettiin rouvasvieraita.
Huone on sisustettu aikakaudelle tyypillisesti tummin sävyin ja raskain kalustein.
Koristeellisuus oli tunnusomaista tuon ajan sisustuksessa, mikä ilmenee esimerkiksi
ruokasalin kattoa kiertävästä värikkäästä, temperalla maalatusta
koristemaalauksesta. Salia hallitsee suuri pöytä ja lasiovinen kaappi.
Salia ei käytetty arkisin. Sitä pidettiin perheen edustustilana, missä kokoonnuttiin
seurustelemaan vieraiden kanssa, nauttimaan pienestä tarjoilusta ja kenties
musiikista.

Salin lattiaa peittää upea koristemaalaus, joka on peräisin 1870-luvulta.
Sen on tehnyt maalarinkisälli Henrik Helin. Salin sisustus ajoittuu 1890-luvulle.
Sohvakalusto on uusrenessanssia, kodikas kattokruunu on valmistettu Englannissa
vuonna 1853. Paksut verhot tupsuineen ja nauhoineen olivat ajalle tyypillisiä.
Keittiö eli kyökki on entisöity 1920-luvun asuun. Se oli palvelusväen työpaikka, jonne
oli oma sisäänkäynti polttopuiden ja veden kantamista varten. Tuohon aikaan
säätyläisperheissä ei palvelusväki juurikaan seurustellut isäntäväen kanssa. Ikkunan
edessä on ruokapöytä, jonka ääressä palvelusväki söi. Siellä sijaitsee myös
levitettävä puusohva, joka toimi makuupaikkana.

Talon lastenhuone on sisustettu kolmelle lapselle, joista yksi on vauvaikäinen. Lasten
lisäksi huoneessa on heidän hoitajansa nukkumapaikka. Kokoontaitettavat ja päästä
vedettävät sängyt mahdollistivat pienen huoneen monipuolisen käytön. Tässä
huoneessa hoidettiin aamu- ja iltapesut, ruokittiin ja puettiin pikkulapset ja leikittiin.
Lastenkamarissa on esillä lasten vaatteita, nukkeja, leikkieläimiä, tinaleluja sekä
kaappiin sisustettu nukkekoti kalusteineen. 1800-luvun lopussa poikien leluja olivat
erilaiset leikkihevoset ja tinasta valetut sotilaat. Tyttöjen suosikkileluja olivat
posliinipäiset nuket. Nukenvaatteet oli huolellisesti ommeltu oikeiden vaatteiden
kaavojen mukaisesti. Näin leikkiessä saattoi opetella pukeutumisen sääntöjä.

Tiedot on kerätty Häme-Wikistä, Hämeenlinnan kaupungin museon julkaisuista,
Hämeenlinnan Historiasta.