Vierailu Laihian Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseoon oli upea retki menneeseen, mutta myös matka arjen luovuuteen, yhteisöllisyyteen ja identiteetin rakentumiseen huumoria unohtamatta.

Laihialla kulttuuriperintö ei ole suljettu vitriineihin vaan elävää, pohjalaisella särmällä höystettyä tarinankerrontaa, esineistöä ja rakennuksia unohtamatta uskomatonta maisemaa. Laihian Kotiseutumuseo toimii 1827 rakennetussa Rapilan talossa, joka seisoo yhä alkuperäisellä paikallaan. Tämä yksityiskohta on erityisen merkityksellinen kulttuuriperinnön näkökulmasta – se luo autenttisen tilan, jossa pääsee näkemään niin rakennusperinnettä kuin ihmisten elämän tyyliä, tiloja ja niiden käyttöä. Salin lattiassa esimerkiksi vahva puulattia oli kulunut siten, että oksakohdat kertoivat lattian alkuperäisen korkeuden. Lattian kulumiseen vaikuttaa tietenkin käyttöaste mutta myös se, että puulattiat on kiillotettu hiekalla, joka tietenkin hioo pintaa kerroksen kerrallaan.

Museon kokoelmat ovat vaikuttavat: yli 5000 esinettä ja 16 rakennusta, joista vanhin, vilja-aitta, on vuodelta 1731. Esineistö ulottuu 1600-luvun morsiuspenkistä sodanaikaisiin tekstiileihin.Esineissä asuu aikakausien rytmi, muutos ja käsinkosketeltava ahkeruus ja tarmo. Käsityötaidon, säästeliäisyyden ja arkisen selviytymisen tarinat. Esimerkiksi lihaveitsen muuttaminen mattoveitseksi ilmentää ennen vallinnutta ”jokainen esine viimeiseen asti hyötykäyttöön” -asennetta. Tuo arjen taito on osa sitä kulttuuriperintöä ja luovaa ajattelua, jonka säilyttäminen olisi tärkeää myös tuleville sukupolville.

Erityisen kiehtova on Nuukuurenmuseo – Suomen ehkä erikoisin museo, jossa säästäväisyys on huumorin lähde. Museossa esillä olevat ”nuukuusesineet”, kuten yksiviisarinen kello tai venytetty euro, herättävät hilpeyttä, mutta samalla ne nostavat esiin kysymyksen stereotypioiden synnystä. Mistä sai alkunsa laihialaisten maine erityisen nuukina? Ja miksi juuri Laihia? Olen kuullut useita tarinoita tästä mutta yksi kiinnostavimmista on se, että Laihialla olisi nälänhädän aikaan päätetty pitää huoli oman alueen väestä ja tästä syystä kieltäydytty antamasta muualta tuleville mitään. Täysin inhimillinen selitys ja ilmiöhän on tuttu nykypäivänäkin, kun jokin ei miellytä, laitetaan puskaradio laulamaan. Laihia kuitenkin suhtautuu nuukuuden imagoon ilahduttavan vitsikkäästi, järjestetäänhän siellä Nuukuuren viikkojakin aina kesäisin.

Museon yhteydessä sijaitseva vanha mäkitupa, jossa aikoinaan asui jopa kymmenhenkisiä perheitä, muistuttaa yhteiskunnan sosiaalisesta historiasta ja niistä, joilla oli vähiten, mutta jotka silti selvisivät. Seinien sanomalehtitapetit ja sammalella tiivistetyt hirsien raot konkretisoivat, miten luonnonmateriaalien käyttö on ollut osa suomalaista rakennusperinnettä. Nämä asumusratkaisut ovat myös rakennusteknisiä kuriositeetteja, mutta myös osa arkikulttuuria, joka kuvastaa suomalaisen yhteiskunnan kerroksellisuutta.

Laihian museoiden erityispiirre on niiden tapa liittää huumori osaksi kulttuuriperinnön esittämistä. Tämä ei vähennä sisällön arvoa, päinvastoin. Huumorin kautta syntyy vuorovaikutus, joka tekee museokokemuksesta lähestyttävämmän ja mieleenpainuvamman. Esimerkiksi laihian markka on tunnettu monella tavalla ympäri maan ja siitä on tullut hauska lahjatavara ja tuliainen.

Museokäynnillä sain muistutuksen siitä, että kulttuuriperintö on myös arkista selviytymistä, huumoria, hauskuutta ja pienempiä, arkisia selviytymistapoja, joita ei kannata unohtaa. Juuri tällaiset museot tekevät kulttuuriperinnöstä ymmärrettävää ja elämyksellistä.

Laihian Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseo on paikka, jossa historia on käsinkosketeltavaa, naurun sävyttämää ja yllättävän ajankohtaista. Jään innolla odottamaan, millaiset ovat Laihian nuukuuren viikot ja miten nuukuus tuodaan niissä esiin.

Laihian kotiseutumuseo ja Nuukuuren museo

Laihian Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseo on monipuolinen matkakohde koko perheelle. Museon esineet ja rakennukset kertovat tyypillisestä 1800-luvun pohjalaistilasta. Laihialaisten kuuluisaa nuukuutta kuvataan loppuun käytetyillä ja kuluneilla esineillä, pilke silmäkulmassa.

15.6. – 31.7.2025 (ti-su)
ti-la klo 11-17
sekä su klo 12-16
Maanantaisin suljettu
(suljettu juhannuksena 20-22 kesäkuuta)